Page 61 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018
P. 61
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Artikkeleita
osaamisen ja työn kehittämiseen, työn ja muun elämän keskinäiseen tasapainottamiseen, yli- määräisten ansioiden joustavaan hankkimiseen ja oman osaamisen tekemiseen laajasti tunne- tuksi. Parhaimmat mahdollisuudet tarttua näihin mahdollisuuksiin ovat ihmisillä, joilla on jotain erityisosaamista ja joiden työmarkkina-asema on usein jo valmiiksi vahva. Joukkoistettuun työhön sisältyy mahdollisuuksien vastapainona myös riskejä. Nämä koskevat niin työn tekijöiden oikeudellista asemaa ja tähän sidoksissa olevia etuuksia, oikeuksia ja turvajärjestelmiä kuin eri- laisia työhön mahdollisesti sisältyviä eettisiä ja moraalisia riskejä (kuten kenelle työtä tehdään ja missä tarkoituksessa). Mikäli joukkoistettua työtä halutaan kehittää välineenä parantaa työ- elämän laatua, tulisi näitä riskejä pyrkiä poista- maan. Tärkeimpiä keinoja tähän ovat työn teet- täjien, alustojen ja työn tekijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen, työn tekijöi- den tarvitsemien turva- ja palvelujärjestelmien kehittäminen, ”hyvän joukkoistetun työn” peli- sääntöjen luominen ja avun tarjoaminen työn tekijöille alustataloudessa toimimisen edellyt- tämien valmiuksien hankkimiseen (Corporaal & Lehdonvirta 2017; Grossman & Woyke 2015; Prassl & Risak 2016; Stewart & Stanford 2017).
Joukkoistettu työ keinona lisätä kykyä inno- vointiin ja vaativaan ongelmanratkaisuun. Joukkoistamisen käsitteen kehittäjänä pidetty Je Howe (2008, 131-176) asetti joukkoistami- seen suuria toiveita keinona yhdistää erilaisia osaamisia toisiinsa globaalisti monimutkaisten tehtävien suorittamiseksi, innovaatioiden tuotta- miseksi ja suurten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiksi. Näin aikaan saatavan joukkoälyn onkin tutkimuksissa havaittu monesti peittoa- van ongelmanratkaisussa perinteisen asiantun- tijatiedon erityisesti tilanteissa, joissa ongelmat ovat monimutkaisia ja joissa vaaditaan erilais- ten osaamisten yhdistämistä toisiinsa. Työtä välittävistä alustoista kuitenkin vain harvojen on havaittu hyödyntävän joukkoälyä tietoisesti (Salminen 2015). Näyttääkin siltä, että tällaisten alustojen liiketoimintamallit ovat käytännössä
perustuneet varsin toisenlaisille lähtökohdille kuin esimerkiksi Howe uumoili. Työn joukkoista- miseen sisältyy monia vielä toistaiseksi huonosti hyödynnettyjä mahdollisuuksia niin yritysten kuin julkisen vallan toimijoiden innovaatio- ja kehittämistoiminnan tukena. Tähän erityisesti Suomessa voisi olla jopa poikkeuksellisen hyviä edellytyksiä turvallisena ja verkottuneena kor- kean osaamisen ja luottamuksen maana.
Lähteet:
Alsos, K., Jesnes, K., Øistad, B.S. & Nesheim, T. (2017) Når sjefen er en app. Oslo: FAFO, FAFO-rapport 2017:41.
Berg, J. (2016) Income security in the on-demand economy: ndings and policy lessons from a survey of crowdworkers. Geneva: ILO, Conditions of Work and Employment Series 74.
Bergvall-Kåreborn, B. & Howcroft, D. (2014) Amazon Mechanical Turk and the commodi cation of labour. New Technology, Work and Employment 29 (3), 213–223.
CIPD (2017) To gig or not to gig? Stories from the modern economy. London: CIPD. https://www.cipd.co.uk/Images/ to-gig-or-not-to-gig_2017-stories-from- the-modern-economy_tcm18-18955.pdf [viitattu 30.5.2017].
Codagnone, C., Abadie, F. & Biagi,
F. (2016) The Future of work in the ‘sharing economy’: market e ciency and equitable opportunities or unfair precarisation? Seville: Institute for Prospective Technological Studies, JRC Science for Policy Report EUR 27913 EN. http://publications.jrc.ec.europa. eu/repository/bitstream/JRC101280/ jrc101280.pdf [viitattu 30.11.2016].
Corporaal, G.F. & Lehdonvirta, V. (2017)
Platform sourcing: how Fortune 500 rms are adopting online freelancing platforms. Oxford: University of Oxford, Oxford Internet Institute.
Dølvik, J.E. & Jesnes, K. (2017) Nordic labour markets and the sharing economy. Copenhagen: Nordic Council of Ministers, TemaNord 2017:58.
EU-OSHA (2017) Protecting workers in the online platform economy: an overview of regulatory and policy developments in the EU. Luxembourg: Publications O ce of the European Union.
61
