Page 71 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Artikkeleita
ka-alojen ratkaisuista ja erityisesti toimeentulon järjestämisestä koulutuksen ajalle. Työttömien koulutuksen valikoimassa on laajentunut oma- ehtoinen koulutus, joka edellyttää TE-toimiston tai KELA:n hyväksymistä. Omaehtoisuuden laa- jenemista voidaan arvioida myönteisesti, kun näkökulmana ovat yksilölliset tarpeet ja niuken- tuneet ammatillisen koulutuksen resurssit.
Reformin myötä työvoimakoulutuksen rahoi- tusta hallinnoi opetus- ja kulttuuriministe- riö vuoden 2018 alusta. Sinänsä voidaan pitää hyvänä rahoituksen systemaattista keskittä- mistä, mutta riskinä voi olla työvoimapolitiikan asiantuntemuksen alihyödyntäminen.
Reformin myötä aikuiskoulutus yhdistetään hallinnollisesti nuorisoasteen koulutukseen, jolla pyritään tehostamaan niukentuvia resurs- seja. Aikuisten tarpeet ovat kuitenkin erityiset, ja haasteena on koulutuksen järjestäminen siten, että ryhmien tarpeet tulevat huomioon otetuksi. Matalan koulutuksen saaneiden pitkäaikaistyöt- tömien koulutukseen liittyviä ongelmia ei ole myöskään kyetty ratkaisemaan.
Johtopäätökset
Ammattien muuttuessa teknologis-organisato- risessa kehyksessä koulutuksen tulisi laajentaa tai kehittää osaamista, tarjota yksilöllisiä mah- dollisuuksia oppimiselle ja antaa mahdollisuuk- sia jatkaa opintoja ylemmällä koulutustasolla. Ammatillisen koulutuksen järjestelmä vastaa näihin vaatimuksiin joustavana, useisiin lähtö- kohtiin ja tarpeisiin vastaavana, toteutukseltaan monimuotoisena järjestelmänä. Ammatillinen koulutus toimii vähintäänkin kohtuullisesti kan- sainvälisen arvioinnin kehyksessä. (Virolainen & Stenström 2015).
Ammatillisen koulutuksen pysyvänä haas- teena on kuitenkin laadun vaihtelevuus. Henkilökohtaistaminen ja sulautettu oppimi- nen eivät aina toteudu ideaalin mukaisesti, mikä liittyy resurssien rajoitteisiin ja työelämäkyt- kentään. Opintojen räätälöinti edellyttää ohjaa- jilta aikaa paneutua opiskelijan tietotarpeisiin ja oppimisen mahdollistamiseen.
Koulutusreformin myötä huolestuttavaa on resurssien heikkeneminen erityisesti seuraavista näkökulmista. Kun painopistettä ollaan siirtä- mässä työpaikoille, koulutuksen laadun vaih- televuus todennäköisesti kasvaa. Työpaikkojen resurssit erityisesti käsitteellisen tietoainek- sen tarjoajana eivät takaa opiskelijalle kestävää ammattiosaamista eikä riittävää jatko-opinto- kelpoisuutta, ja ongelmaksi voi tulla opiskeli- joiden myöhemmät urakehityksen pullonkaulat tästä näkökulmasta. Lisäksi voidaan epäillä työ- paikkojen mahdollisuuksia kouluttaa opiskeli- joita työpaikoilla, sillä henkilöstön mitoitus on tarkkaan laskettu useilla aloilla.
Aikuiskoulutusta tulisi arvioida uudelleen kokonaisnäkökulmasta, sillä sen mahdollisuu- det nykyisessä hajanaisessa muodossaan vastata ammattien muutokseen ovat epäsystemaattiset ja hajanaiset. Aikuiskoulutus on laajempi haaste politiikan harjoittamiselle, sillä kyse on myös työpolitiikasta, sosiaalipolitiikasta toimeentu- lokysymyksissä ja mahdollisesti myös aluepoli- tiikasta koulutuksen ja työpaikkojen tarjonnan kysymysten kautta.
Lähteet
Acemoglu, D. ja Autor, D. (2011) Skills, Tasks and Technologies: Implications for Employment and Earnings, teoksessa: Handbook of Labor Economics, 2011, Chapter 12, 1043-1171. DOI 10.1016/S0169- 7218(11)02410-5.
Anttila, P., Kukkonen, P., Lempinen,
P., Nordman-Byskata, C., Pesonen, K., Tuomainen, S., Hietala, R. ja Räisänen, A. (2010 ) Työssäoppimisen arvioinnin seuranta. Koulutuksen arviointineuvosto, Jyväskylä: Saarijärven O set Oy.
Autor, D. H. (2013). The ’task approach’ to labor markets: An overview: National Bureau of Economic Research, Inc, NBER Working Papers: 18711. https://ideas. repec.org/p/nbr/nberwo/18711.html
71