Page 69 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018
P. 69
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Artikkeleita
1. Koulutusjärjestelmään kuuluva ammatil- lisen koulutuksen jatko-opintokelpoisuus Koulutusjärjestelmään kuuluvan jatko-opin- tokelpoisuuden taustalla on pohjoismainen ideaali tasapuolisten koulutusmahdollisuuk- sien tarjoamisesta ja sen myötä yhteiskunnal- linen inkluusio (Virolainen & Stenström 2015). Jatko-opintokelpoisuus on myönteistä ammat- tien muuttuessa, sillä se helpottaa siirtymistä eteenpäin työelämässä työnkuvan muuttuessa. Erityisen myönteistä on sen mahdollistama siir-
tyminen vaativampiin tehtäviin.
Ammatillisen koulutuksen tutkinnon suo-
rittaneita oli hakenut ammattikorkeakouluun lukuvuonna 2010–2011 noin 33 000 ja heistä oli hyväksytty noin 35 prosenttia opiskeli- joiksi ja 32 prosenttia oli aloittanut opintonsa (Kumpulainen 2012), mikä kertoo tämän väylän toimivuudesta. Sen sijaan ammatillisesta kou- lutuksesta valmistuneet ovat harvemmin hyö- dyntäneet yliopistojen tarjoamaa jatkokoulutus- väylää, sillä yliopistoihin valintakokeen kautta päässeistä vain parilla prosentilla on keskitason ammatillisen koulutuksen tausta (Kumpulainen 2008). Tämä viittaa ammatillisen ja yleissivistä- vän korkeakoulutusväylän tietynlaiseen eriyty- miseen. Ammattien muutoksiin vastaamisessa se ei ole kovin suuri ongelma, mutta tavoit- teena oleva joustavuus ei toteudu ihan odotus- ten mukaisesti.
2. Opiskelun henkilökohtaistaminen Opiskelun henkilökohtaistamisessa opiskelijan olemassa oleva osaaminen tunnustetaan ja yksi- löllinen opinto- ja opiskelusuunnitelma raken- netaan taipumusten ja kiinnostuksen kohteiden perusteella. Myönteistä tässä toteutuksen mal- lissa on mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin opiskelussa pitkin uraa ja erityisesti jo työelä- mässä olleiden koulutusreitin järkevöittäminen. Sitä voidaan hyödyntää ammatin muutoksien huomioon ottamisessa ja työuran ennakoinnissa. Henkilökohtaistamiseen voi liittyä myöhemmin siirtyminen korkeakouluopintoihin tai siihen voi liittyä laaja-alaisia opintoja, jos tavoitteena on vaativampi työnkuva tai laaja-alainen ammat-
tikuva.
Henkilökohtaistamisen toteutuksen on kui-
tenkin havaittu olevan vaihtelevaa (Haapakorpi & Virtanen 2015, Lehtimäki 2009), ja vaihtele- vuus voi niukkenevien resurssien myötä vielä kasvaa. Henkilökohtaistamisessa opiskelija myös valtuutetaan ja vastuutetaan opintojensa suunnitteluun, johon liittyy alan työmarkkinati- lanteen seurantaa. Henkilökohtaistamisen hei- ketessä signaaleja ammattiosaamisen muutok- sesta ei ehkä tunnisteta riittävästi.
3. Ammatillisen koulutuksen reformien myötä laajennetut tutkinnot
Opetussuunnitelman sisällöissä on pyritty reformien myötä laajempien kokonaisuuksien hallintaan yksittäisten ammattitaitojen sijaan (Virolainen & Stenström 2015), millä on pyritty kehittämään joustavuutta työmarkkinoille sijoittumisessa. Kun työelämässä teknologian käyttöönoton on havaittu korvaavan kapeita ja koodattavia tehtäväalueita, ammatillisessa kou- lutuksessa tutkintojen laajentamisella pyritään vastaamaan tähän muutokseen.
Riskinä laajentumisessa on kuitenkin opinto- jen sirpaloituminen, jos opetusohjelman ajatus ei ole looginen ja koherentti. Toiseksi työnku- vien laajenemisen rinnalla kulkee erikoistumi- sen tendenssi (Haapakorpi & Onnismaa 2014), minkä vuoksi tutkintojen laajentaminen ei ole ratkaisu kaikkiin ammattien muutoksiin työ- markkinoilla.
4. Joustavuus opintojen yhdistämisessä Ammatilliseen perustutkintoon johtavan kou- lutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille pitkän aikavälin ammatillisia valmiuksia ja laajemmin elämää sekä uraa varten yleissivis- täviä tietoja ja taitoja. Yleissivistäviä opintoja on nykyisessä opetusohjelmassa 11 osaamis- pistettä koko tutkinnon laajuudesta eli 35 pis- teestä. Yleissivistävät opinnot voivat sisältää myös lukio-opintoja ja korkeakouluopintoja. (Valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulu- tuksesta 2017).
Ammattikuvien uudelleen rakentumista käsittelevässä kappaleessa tuotiin esille mah-
69