Page 12 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
lujen kohdentamisen kannalta osuvaa asiakkai- den ryhmittelyä ole tarjolla. Yleisesti palvelu- tarpeen katsotaan vaihtelevan varsinkin työn- hakija-asiakkaiden koulutuksen, osaamisen ja kokemuksen mukaan. Kokeilujen jälkeen pää- dyimme siihen, että muodostimme kaksi rinnak- kain käytettyä luokitusta, joissa asiakkaat jaettiin ryhmiin ensinnäkin iän ja koulutustason perus- teella ja toiseksi työ- ja työttömyyshistorian perusteella. Kun äskettäin on julkaistu selvitys kotoutumis- ja muiden palvelujen kohdistumi- sesta maahanmuuttajiin ja heidän myöhemmistä työuristaan (Aho & Mäkiaho 2017), rajasimme kotoutumispalveluihin oikeutetut maahanmuut- tajat tässä tutkimuksessa tarkastelun ulkopuo- lelle. Toinen suurehko ja kiinnostava erityistä huomiota ansaitseva kohderyhmä olisivat ne, joilla on terveysongelmia tai alentunut työkyky. Tämän ryhmän pätevä tunnistaminen rekiste- riaineistoista ei kuitenkaan valitettavasti kovin hyvin onnistu, joten emme ota kohdistumistar- kastelussa terveydentilaa ja työkykyä huomioon. Tämä ryhmä ansaitsisi oman erillisen tutkimuk- sensa.
Yksi keskeinen puute tähänastisissa työvoi- mapolitiikan arviointitutkimuksissa Suomessa ja kansainvälisesti on ollut, että ne ovat yleensä rajanneet tarkastelun ulkopuolelle toistuvasti työvoimapoliittiseen toimenpiteeseen osallis- tuneet henkilöt. Esimerkiksi edellisessä laajem- massa suomalaisessa toimenpiteiden vaikutta- vuuden arvioinnissa (Hämäläinen ja Tuomala 2006) sekä kaltaistamismenetelmään perustu- van vaikuttavuusmittauksen tunnetussa pionee- rityössä (Sianesi 2007) on tarkasteltu vain ensi kertaa toimenpiteisiin osallistuneita. Rajauksella on pyritty välttämään yhtä valikoitumisongel- maa: uudelleen toimenpiteisiin valikoituvat ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka eivät ole onnistuneet työllistymään ensimmäisen toi- menpiteen jälkeen, ja vertailuasetelman mää- rittely, erityisesti työmarkkinahistorian pätevä vakiointi, on tässä populaatiossa erittäin vaa- tiva tehtävä. Suomessa ja muissa maissa, joissa aktiivinen työvoimapolitiikka on laajaa, suuri
osa koko toimenpiteiden volyymista jää tällöin kuitenkin kokonaan arvioimatta, koska tois- tuva osallistuminen toimenpiteisiin on erittäin yleistä (Suomessa selvä enemmistö kulloinkin toimenpiteisiin osallistuvista on osallistunut sellaiseen joskus aiemminkin). Tässä tutkimus- hankkeessa on tarkastelun yhdeksi keskeiseksi kohteeksi otettu myös toistuva osallistuminen toimenpiteisiin.
Työvoimapalvelujen järjestelmää on toimin- taympäristön muuttuessa pyritty kehittämään jo useiden vuosikymmenien ajan. Toisaalta monet ongelmat ovat sitkeästi pysyneet asialistalla ja monet laajalti käytetyt palvelut ja toimenpiteet ovat uudistusten aallokossa ajoittaisten nimek- keiden muutosten ja erilaisten parannusten myötä muuntuen kuuluneet politiikan perusvä- lineistöön pitkään, ajoittain julkisuudessa esite- tystä kritiikistä huolimatta.
Palvelujen määrän ja rakenteen kehitys 2007-2014
Olemme muodostaneet eri rekisterilähteiden tie- toja yhdistämällä aineiston, joka sisältää mah- dollisimman kattavasti kaikki sellaiset työvoi- mapoliittiset toimenpiteet (ensimmäistä kertaa pitkittäisaineistossa mukaan on saatu kuntout- tava työtoiminta ja omaehtoinen opiskelu), joi- hin osallistumisesta rekistereistä saadaan yksi- lötason tieto. Kuviossa 1 esitetään eri toimenpi- teisiin kulloinkin osallistuneiden määrän vuo- sittaisten keskiarvojen kumulatiivinen jakauma aikavälillä 2007-14.
Toimenpiteiden kokonaisvolyymin kasvu vuodesta 2010 alkaen on kokonaan kahden toimenpidetyypin huomattavan yleistymisen seurausta. Nämä toimenpiteet ovat kuntout- tava työtoiminta (otettiin käyttöön 2001, mutta volyymi alkoi 2010 selvästi kasvaa), sekä omaeh- toinen opiskelu työttömyysturvaetuudella, joka nykymuodossaan tuli käyttöön vuonna 2010. Kumpikaan ei ole työhallinnon vastuulla, vaan omaehtoinen opiskelu luetaan koulutuspoli- tiikkaan ja kuntouttava työtoiminta aktiiviseen sosiaalipolitiikkaan, mutta molemmat otetaan
12