Page 24 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
Työvoimapalvelujen
vaikuttavuuden arvioinnista –
esimerkkinä palkkatuki
Juha Tuomala1
Johdanto
Ei-kokeelliset rekisteri- ja tilastoaineistot eivät ole helpoin lähtökohta työvoimapal- veluiden työllisyysvaikutusten arvioinnille. Työvoimapalveluihin osallistuneiden ja rekis- tereistä poimittujen vertailutyöttömien työl- lisyyserojen vertailu ei suoraan kerro osal- listumisen vaikutuksesta työllistymiseen. Työvoimapalveluissa olleille työttömille on hyvin vaikea löytää taustaltaan täysin samanlaisia ver- tailutyöttömiä rekisteriaineistoista.
Tämä on ollut hyvä peruste puhua satunnais- tettujen koeasetelmien puolesta tai vaihtoehtoi- sesti hakea parempaa identifikaatiota erilaisten reformien vaikutuksia arvioimalla. Tästä huo- limatta myös puhtaasti ei-kokeellisia työvoi- mapolitiikan vaikuttavuusarvioita on edelleen viime vuosina tehty. Erityisesti Euroopassa tutkijoilla on käytössään laajoja hallinnollisia rekisteriaineistoja, joiden avulla on mahdollista arvioida aktiivitoimenpiteiden vaikuttavuutta. Tyypillisesti ei-kokeellisia aineistoja hyödyntä- vät tutkimukset ovat perustuneet kaltaistamis-
menetelmiin. Työvoimapalveluja saaneille voi- daan kaltaistaa työmarkkinataustaltaan ja muilta taustamuuttujiltaan mahdollisimman saman- lainen ei-osallistujista koostuva vertailuryhmä.
On kuitenkin muistettava, että kaltaistaminen voi tuottaa vääristyneitä työllisyysvaikutusarvi- oita, jos vakioimatta jää taustamuuttujia, jotka vaikuttavat samanaikaisesti sekä työvoimapal- veluihin osallistumiseen että työllistymiseen. Toisaalta tiedetään, että vaikkapa motivaatioon tai asenteisiin liittyviä taustamuuttujia, joilla voi olla vaikutusta sekä toimenpiteisiin valikoitu- miseen tai työllistymiseen, ei yleensä ole saata- villa. Myöskään kroonisiin sairauksiin tai esimer- kiksi mielenterveyteen liittyviä tietoja ei välttä- mättä ole mahdollista liittää tutkimusaineistoon. Havaitsemattomien tekijöiden mahdollisesti aiheuttama harha onkin pysynyt keskeisenä ongelmana ei-kokeellisissa tutkimuksissa.
Käytännössä työllisyysvaikutusten arvioin- tia hankaloittaa se, että työvoimapalveluissa on kyse enemmänkin jatkuvasti käynnissä olevista
1 Juha Tuomala, VTL, erikoistutkija, Valtion taloudellinen tutkimuskeskus
24