Page 32 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
Kuvio 3. Vuonna 2010 alkaneesta työttömyydestä 1, 6 ja 12 kuukauden jälkeen yrityksiin palkkatuelle siirtyneiden ja yhtä pitkään työttömänä olleiden vuoden lopun työllisyysosuudet ennen kaltaistamista.
työttömiä, joihin palkkatuelle siirtyneiden työl- lisyyden kehitystä suhteutetaan. Sinänsä havait- semattomien muuttujien aiheuttama harha voi olla kumpaan suuntaan tahansa, eikä ilmiöstä ole kovin paljoa tutkimustietoa. Lisäksi eri toi- menpiteiden valikoitumismekanismit voivat olla hyvin erilaisia. Työnhakukoulutusohjelmien osalta Hämäläinen, Uusitalo ja Vuori (2008) ovat arvioineet, että ei-kokeelliset kaltaistamisme- netelmät tyypillisesti yliarvioivat työllisyysvai- kutuksia.
Julkisen sektorin palkkatuen ohella seura- simme yrityksissä palkkatuetussa työssä olleiden pitkän aikavälin työllisyyden kehitystä. Yritysten palkkatuetut eroavat sekä taustaltaan että työl- lisyydeltään julkisen sektorin palkkatuetuista. Kuviosta 3 kuitenkin nähdään, että myös yrityk- sissä palkkatuella olleiden keskimääräinen työl- lisyys oli ennen vuotta 2010 vertailutyöttömiä
heikompaa. Ainoan poikkeuksen muodostavat 12 kuukauden työttömyyden jälkeen yrityksiin palkkatuelle siirtyneet, joiden työllisyys oli ver- tailutyöttömiä parempaa. Vuoden 2010 jälkeen palkkatuettujen työllisyysosuudet nousevat sel- västi vertailutyöttömiä korkeammalle tasolle. Lyhyen 1 kuukauden työttömyyden jälkeen palk- katuettuun työhön siirtyneiden työllisyyskehi- tys on erityisen hyvää. Heistä yli 60 prosenttia oli työllisenä avoimilla työmarkkinoilla seuran- tavuosina 2011–2014, kun taas pidempään työt- tömänä olleiden työllisyysosuudet jäävät vähän alemmiksi. Työttömyysjakson eri vaiheissa palk- katuelle siirtyneet ovat siis myös keskenään eri- laisia ryhmiä.
Kaltaistamisen jälkeen työllisten osuudessa ei ole osallistuja- ja vertailuryhmien välillä enää juurikaan eroja vuosina 2001–2009 (kuvio 4). Seurantaperiodilla 2011–2014 erot ryhmien
32