Page 34 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
yksityisen sektorin palkkatuen vaikuttavuus arvioitiin paremmaksi.
Pitäisikö vaikutusarvioiltaan tehokkaiksi arvi- oitujen toimenpiteiden, kuten yksityisen sekto- rin palkkatuen tai ammatillisen työvoimakoulu- tuksen, volyymiä nostaa? Vertailukohteenamme työvoimapalveluihin osallistumiselle oli työttö- mänä jatkaminen, eikä kyse ollut toimenpiteiden keskinäisen tehokkuuden vertailusta. Toisaalta esimerkiksi Sianesi (2005) on esittänyt, että toi- menpiteitä keskenään vertailemalla olisi mah- dollista päästä kiinni siihen, mitkä toimenpi- teistä auttavat parhaiten työttömiä työllisty- mään. Osallistujaryhmien erilaisuus vaikeuttaa myös tähän kysymykseen vastaamista. On selvää, että kaltaistetun vertailuryhmän muodostami- nen olisi vaikea, jos haluttaisiin verrata vaikkapa ammatillista työvoimakoulutusta ja kuntoutta- vaa työtoimintaa. Tutkimuksessa havaitsimme, että kuntouttavaan työtoimintaan päätyneet osallistuvat myöhemmin enää harvoin amma- tilliseen työvoimakoulutukseen.
Lopuksi
Tutkimusaineistolla ja -asetelman rajauksilla voi olla suuri merkitys. Havaitsemattomien taustamuuttujien vaikutusta tuloksiin ei voida kokonaan sulkea pois ei-kokeellisissa vaikut- tavuustutkimuksissa. Valikoitumisen merkitys saattaa joskus jäädä melko suureksikin, mutta eri toimenpiteiden ja kohderyhmien välillä on eroja. Kaikesta huolimatta tilasto- ja rekiste- riaineistot tarjoavat runsaasti tutkimusmate- riaalia ja mahdollisuuden tarkastella tutkimus- kysymyksiä, joista ei ainakaan kovin helposti ole saatavilla kokeellista tutkimusnäyttöä tai löydettävissä paremman identifikaation mah- dollistavia reformeja. Vaikutusarvioiden tul- kinnassa ja politiikkajohtopäätösten teossa on kuitenkin tällöin noudatettava suurta varovai- suutta. Lisäksi kuten alussa todettiin, työvoi- mapalveluilla voi olla myös muita kuin yksilö- tason työllisyysvaikutuksia, jotka voivat muut- taa käsitystä toimenpiteiden yleisestä hyödyl- lisyydestä.
Kaltaistaminen tuotti yritysten palkkatuelle myönteisiä työllisyysvaikutusarvioita, kun taas arviot julkisen sektorin palkkatuen vaikuttavuu- desta olivat pääosin heikompia. On luultavaa, että vaikutusarviot heijastavat yhä kaltaistamisen jäl- keen havaitsemattomiksi jääneitä taustamuut- tujia. Julkisen sektorin palkkatuelle osallistuvat ovat usein pitkäaikaistyöttömiä tai muutoin vai- keasti työllistyviä. Havaintojemme perusteella kaltaistamismenetelmä tuottaa tällöin tyypilli- sesti heikompia vaikutusarvioita. Työuralta vasta äskettäin työttömäksi jääneet tai muutoin hel- pommin työllistyvät osallistuivat useammin esi- merkiksi ammatilliseen työvoimakoulutukseen tai pääsevät palkkatuettuun työhön yrityksiin, jolloin vaikutusarviot tapaavat olla parempia. Tuloksia tulkittaessa onkin otettava huomioon työvoimapalveluiden kohdentuminen erilaisiin työttömien ryhmiin.
Palkkatuettuun työhön pääsyä rajoittavat myös niihin kulloinkin tarjolla olevat määrära- hat, eivätkä kaikki halukkaat toimenpiteisiin aina pääse. Lisäksi yritysten palkkatuen toteutuminen edellyttää, että löytyy työnantaja, joka tarjoaa työ- paikkaa ja viime kädessä valikoi kenet haluaa työl- listää. Tämä valinta ei tietystikään ainakaan taval- lisesti kohdistu kaikkein vaikeimmin työllistyviin työttömiin. Toisaalta rohkaisevana voidaan pitää sitä, että arviot julkisen sektorin palkkatuen työl- lisyysvaikutuksista olivat parempia nimenmaan pitkäaikaistyöttömillä. Tämä voi kertoa siitä, että pitkittyneen työttömyyden jälkeen julkisen sek- torin palkkatuelle pääseminen edesauttaisi työ- elämässä mukana pysymistä.
Lähteet:
Aho, S. (2008) Miksi työvoimapoliittisten toimenpiteiden mitattu vaikuttuvuus on keskimääräin alhainen? Työllistyvyyden parantamispyrkimysten arvioinnin keskeisten ongelmien tarkastelua. Hallinnon tutkimus, 27:4, 45–60.
34