Page 38 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
yllä mainittuja lakeja. Myös rakennusalan kilpai- luneutraliteetti on parantunut, kun välistäveto on vähentynyt. Hirvonen ja Määttä (2014, 103) tiivistävät havaintonsa näin:
”Kokonaisuutena ottaen kilpailua vääristä- vien vaikutusten voidaan sanoa vähentyneen tai lieventyneen verrattaessa vuotta 2014 vuoteen 2009. Erityisesti tämä on havaittavissa verrat- taessa erittäin merkittäviä ja merkittäviä kilpai- lua vääristäviä vaikutuksia. Aikaisemmin näin vääristäviä vaikutuksia katsoi olevan olemassa noin 40 prosenttia vastaajista, uudessa kyselyssä enää tästä puolet eli noin 20 prosenttia vastaa- jista.”
Tutkijat kuitenkin muistuttavat, että ”myön- teisestä kehityksen suunnasta huolimatta yli puolet vastanneista rakennusalan yrityksistä pitää harmaan talouden alalla aiheuttamaa kil- pailuhaittaa edelleen vähintään kohtalaisena tai merkittävänä.” Ongelmallista on myös se, että tilaajavastuulain tarkisteessa (678/2015) ei päästy yhteisymmärrykseen ns. ketjuvastuusta, jossa alihankintaketju ottaa vastuuta esimerkiksi palkkaverojen maksusta yli koko alihankintaket- jun (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2014).6 Vastuuta otetaan vain lähimmistä sopimuskumppaneista, ja niistäkin vain eräiden taustatietojen selvittä- misen osalta.
Ja mitä korruption torjuntaan tulee, niin sitä ongelmaa ei näiden lakien perusteluissa ole käsi- telty, eikä sen osuutta varjotaloudessa ole juuri muutenkaan arvioitu. Suomessa eletään laajalti siinä käsityksessä, että korruptiota ei Suomessa ole juuri lainkaan. Tämä väärinkäsitys perus- tuu suurelta osin Transparency Internationalin tuottamaan korruptioindeksiin, Corruption Perception Index (CPI), joka mittaa havaittua, lahjontatyyppistä korruptiota julkisella sekto- rilla. Rakenteellista, valta-aseman väärinkäyt- töön perustuvaa korruptiota indeksi ei mittaa.
Kuten ei myöskään korruptiota itse liiketoimin- nassa, yritysten välillä.
Sitten on vielä neljäs, tämän artikkelin tut- kimusongelman kannalta tärkeä laki. Vuodesta 2007 lähtien julkisia hankintoja on säädelty EU-yhteensopivalla lailla. Vuoden 2017 alusta tuli voimaan lain uudistettu versio (1397/2016).7 Lain tarkoituksena on ollut edistää ja selventää yhteistyötä viranomaisten ja yritysten välillä ja taata tarjouskilpailuihin osallistuvien yritysten puolueeton kohtelu. Rakennusalalla tulisi lain mukaan kilpailuttaa kaikki 150 000 euroa suu- remmat rakennushankkeet siten, että voittajaksi valikoituu – ei välttämättä halvin, vaan – koko- naistaloudellisesti edullisin tarjous.
EU:n sisämarkkinaoikeus tarjoaa myös mah- dollisuuden asettaa eräitä ei-syrjiviä laatuvaati- muksia palvelun tarjoajalle. Tällaisia vaatimuk- sia ei kuitenkaan ole voitu sisällyttää itse han- kintalakiin, joka säätää miten hankitaan, mutta ei sitä mitä hankitaan. Julkisten hankintayksi- köiden tulee kuitenkin torjua poikkeuksellisen edullinen tarjous, jos edullisuus johtuu sosiaali- tai työlainsäädännön vaatimusten rikkomisesta. Lisäksi hankintayksiköiden tulee rakentamis- toimintaa koskevissa sopimuksissaan sisällyttää urakkasopimukseen lauseke, jonka mukaan sopi- mukseen liittyvissä työsuhteissa on noudatettava vähintään niitä työsuhteen vähimmäisehtoja, joita Suomen lain ja työehtosopimusmääräys- ten mukaan on noudatettava samanlaatuisessa työssä. Tämän lausekkeen toimivuudesta suh- teessa ulkomaiseen työvoimaan ei tiettävästi ole kuitenkaan empiiristä tutkimusta.
Hankintamenettelyn käytännöissä on havaittu myös eräitä muita ongelmia, jotka teke- vät kokonaistaloudellisuuden todentamisesta aidosti vaikean asian. Yksi niistä koskee kilpai- levien yritysten veropositiota. Jos yritys toimii monissa maissa, se voi harjoittaa verosuunnit-
6 Keskeinen viite tässä keskustelussa on Hollannin ketjuvastuu, jonka soveltuvuudesta rakennusalalle Suvi Tervahartiala teki pro gradu -työnsä vuonna 2010.
7 Laki julkisista hankinnoista (1397/2016). https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20161397
38