Page 30 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Kun sitten tarkastelemme taloussuhdantei- den (aineistovuosien) ja työntekijöiden arvi- oiman organisaation taloustilanteen yhteyttä henkilöstöjohtamisen tuloksellisuusindikaat- toreihin, sairauspoissaolot ja eläkeikäaikeet eivät ole samalla tavalla yhteydessä malleissa huomioimiimme työolotekijöihin: ainoastaan epävakaaksi arvioitu työpaikan taloustilanne alentaa arviota iästä, jossa suunnitellaan jäätä- vän eläkkeelle. Kuitenkin selkeät yhteydet löy- tyvät työtyytyväisyyteen, työkykyyn ja työhön sitoutumiseen. Mitä enemmän oman organisaa- tion taloustilanne arvioidaan muuksi kuin täysin vakaaksi, sen vaikeampaa organisaation on pitää yllä työntekijöidensä korkeaa työtyytyväisyyttä ja sitoutumista. Kehno talous näkyy huolestutta- valla tavalla myös heikompina arvioina omasta työkyvystä.
Makrotaloustilanne eli tässä kyselyn ajan- kohta on yhteydessä johtamisen tuloksellisuu- sindikaattoreihin vaihtelevin tavoin. Kun ver- tailuryhmänä on heikkoa taloussuhdannetta kuvaava vuosi 2013, näyttäytyy vertailuvuosista vakaimman, vuoden 2003 tilanne tuottaneen myönteisimmät arviot työtyytyväisyydestä, työ- hön sitoutumisesta sekä vähäisemmistä sairaus- poissaoloista. Vuoden 1997 palkansaajat ovat – lamasta elpyvällä ajan hetkellä – arvioineet työ- kykynsä parhaaksi. Varovaisesti voisi tulkita, että makrotalouden hyvä tilanne tukee ja välittyy jonkin verran henkilöstöjohtamisen myöntei- siksi tuloksiksi, etenkin työhön sitoutumiseksi ja työtyytyväisyydeksi, mutta muut seikat (huono kohtelu, työkuormitus tai organisaation talou- teen kohdistuva välitön uhka) ovat tärkeämpiä silloin kun puhutaan kielteisistä seurauksista. Arvio omasta eläkeiästä ei ole ajallisen muutok- sen näkökulmasta tässä samalla tavalla arvioita- vissa, koska palkansaajien eläkeikäaikeet ovat kauttaaltaan kohonneet tarkastelujaksolla elä- ke-etuja koskevien politiikkamuutosten vuoksi (Sutela & Lehto 2014, 219–220).
Interaktioista ensimmäinen, ajallisen muu- toksen ja oikeudenmukaisen kohtelun yhtei- sen vaikutuksen tarkastelu ei tuottanut tilas-
tollisesti merkitseviä löydöksiä. Voinee varo- vasti päätellä, että makrotalouden tilanne ei muunna sitä, miten työntekijöiden kohtelu välittyy tulokselliseen henkilöstöjohtamiseen. Koettua oikeudenmukaisuutta ja organisaation taloustilannetta vastaajan arvion näkökulmasta koskeva yhdysvaikutus sen sijaan osoitti lie- vää eriyttävää yhteyttä sairauspoissaolojen sekä eläkeikää koskevien aikomusten suhteen. Yhdysvaikutukset ovat monitulkintaisia ja ker- tovat siitä, että eläkeaikeet samoin kuin sairaus- poissaoloille jääminen ovat osittain subjektii- visesti tulkittavia ja niihin vaikuttaa monisyi- nen pohdinta oman työn ja terveyden tilasta. Työntekijät näyttävät punnitsevan asemaansa epävarmoissa talousoloissa siten, että mikäli työpaikan taloutta pidetään epävarmana, työn- tekijä ei etenkään heikon kohtelun oloissa jää oman sairautensa vuoksi pois työstä. Eläkkeelle jäämisikää arvioidessaan työntekijät puoles- taan reagoivat siten, että heikko oikeudenmu- kaisuus yhdistyy nopeampaan eläkkeellesiirty- misaikomukseen etenkin työpaikan epävarman talouden oloissa mutta verrattuna vahvimman, ei niinkään keskimääräisen oikeudenmukai- suuden ryhmään.
Pohdinta
Olemme arvioineet artikkelissamme, miten suomalaispalkansaajien työn vaatimusten ja hallinnan tasapaino, oikeudenmukainen kohtelu sekä työpaikan taloudellinen tilanne yhdistyvät henkilöstöjohtamisen tulokselli- suuden indikaattoreihin eli korkeaan työtyy- tyväisyyteen ja -kykyyn, työhön sitoutumiseen, vähäisiin poissaoloihin sekä korkeaan eläke- ikäaikomukseen työntekijöiden arvioimina. Näkökulmamme korostaa työelämän laadun tärkeyttä keskeisenä hyvinvoinnin ja samalla kilpailukykymme osatekijänä (Green & Mostafa 2012; Mustosmäki 2017).
Tulostemme mukaan autonomisella työn- kuvalla, työpaineen hallinnalla ja oikeuden- mukaisella kohtelulla työpaikalla voi merkit- tävästi vaikuttaa henkilöstöjohtamisen tulok-
30