Page 31 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Artikkeleita
sellisuuteen, ennen kaikkea työntekijöiden työtyytyväisyyteen, työhön sitoutumiseen, vähäisempiin sairauspoissaoloihin sekä myös työkykyyn. Mahdollisuudet vaikuttaa työnte- kijöiden halukkuuteen jatkaa työssä ainakin 65-vuotiaiksi eivät ole yhtä selkeät, mutta työu- rien pidentämishalukkuutta voidaan vahvistaa huolehtimalla etenkin kohtuullisista työn vaa- timuksista.
Näiden ohella kontribuutiomme koskee työn epävarmuutta, jota on toki tutkittu pal- jon (esim. Pyöriä toim. 2017). On havaittu sen ennustavan kielteisiä seurauksia niin työn tekemisen kuin työn ja muun elämän yhteen- sovittamiseen kohdistuvan lisääntyvän stressin osalta (esim. Nolan ym. 2000). Aiemman tut- kimuksen havainnot koskevat pääsääntöisesti sitä epävarmuutta, jonka työntekijät arvioivat kohdistuvan heidän omaan työhönsä (esimer- kiksi työttömyyden uhkaa). Tässä valitsimme tutkittavaksi hieman eri tulokulman, nimittäin työntekijöiden arvion organisaation talousti- lanteesta (ei omasta työstään). Löysimme heik- kenevän talousarvion kielteisen yhteyden työ- tyytyväisyyteen, työhön sitoutumiseen ja työ- kykyyn. Työpaikan taloustilanteen välittymistä jopa työntekijöiden arvioon omasta työkyvystä voi pitää huolestuttavana tuloksena. Voisivatko organisaatiot toimia toisin – sen eteen, etteivät taloushuolet kulkeutuisi työntekijöiden mur- heiksi ja työkykyrasitteiksi?
Olisiko esimerkiksi johdon ja yhteistoimin- taorganisaatioiden syytä miettiä, miten paljon organisaation talouden suhdanteisia muutok- sia on tarpeen valuttaa alaspäin työntekijöi- den tietoon ainakaan sillä tavalla, että tuotettai- siin yleistä huolta ja epävarmuuden ilmapiiriä? Avoimuudesta ei pidä tinkiä, päinvastoin, mutta mikäli taloustilanteesta vallitsee yleistä epä- varmuutta, se aiheuttaa tyypillisesti kielteisiä tuntemuksia ja voi pitkään jatkuessaan kuor- mittaa paitsi työntekijöitä myös organisaation tulosta. Olisiko vaihtelevissa taloustilanteissa mahdollista pyrkiä mahdollisen pragmaattiseen viestintään: mitä vaihtelut tarkoittavat, ja mitä
ne eivät tarkoita, niin työpaikkojen jatkon kuin työn käytäntöjenkin osalta? Etenkin jos hen- kilöstömäärään kohdistuvaa painetta ei ole tai sellaista pyritään muin tukitoimin välttämään, tulisi tämä viesti muistaa kertoa. Henkilöstön asemasta mahdollisissa yrityksen tai organisaa- tion taloudellisissa vaikeuksissa voi myös pyrkiä erilaisin tukitoimin huolehtimaan, ja sopia hei- dän kanssaan siitä, voisiko vaikkapa henkilös- tövähennyksien sijaan hakea ratkaisuja kaikkia koskevasta työajan lyhentämisestä tai vastaa- vasta ylimenokauden järjestelystä.
Jättämällä pois pessimistiset, työntekijöille tiedoksi kulkeutuvat tilannearviot suhdanne- vaihteluissa voitaisiin mahdollisissa tulevissa talousnotkahduksissa vahvistaa palkansaajien henkilöstöjohtamisen tuloksellisuutta eli paran- taa heidän työhön sitoutumistaan ja työtyytyväi- syyttään ja jopa heidän arviotaan omasta työky- vystään.
Ekonomistisessa tutkimuksessa työpaikka- tason hyvinvointia heikentävää epävarmuutta samoin kuin luovaan tuhoon kuuluvaa työpaik- kojen tuhoutumista on pidetty pienempänä pahana makrotaloudelle kuin luovan tuhon myönteistä tuottavuuskasvuvaikutusta ja nopeu- tuvaa reaalitulokehitystä. Vaikutus hyvinvointiin voi koko kansantalouden kannalta olla myöntei- nen, varsinkin jos epävarmuudesta aiheutuvia haittoja korjataan riittävällä työttömyysturvalla. (Maliranta 2017.)
Peräänkuuluttaisimme kuitenkin sosiaalisia innovaatioita siitä, miten huolehtia niistä työ- paikkansa menettävistä, jotka eivät löydä uutta jalansijaa työmarkkinoilla. Toimipaikan lak- kauttamisen seurauksena työpaikkansa menet- täneistä irtisanotuista kymmenesosa ajautuu saman tien työmarkkinoiden ulkopuolelle ja toinen vajaa kymmenesosa piakkoin heikkene- välle työurapolulle (Jolkkonen ym. 2017). Myös esimerkiksi työehdoiltaan heikoimpiin mää- räaikatyösopimuksiin jumiin jääneillä kohoaa työkyvyttömyyseläkkeen riski (Ojala ym. 2017). Vaikka työmarkkinoilla on paljon myönteistä integroivaa kapasiteettia (Jolkkonen ym. 2017),
31