Page 47 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017 Artikkeleita
Työväkivallan kohteena lastensuojelun sosiaalityössä
Marjo Oinonen1
Artikkeli perustuu lisensiaatintutkimukseen ”Työnsä vuoksi vainotut”, jossa analysoidaan seit- semän kunnallisen lastensuojelun sosiaalityön- tekijän kokemuksia vainotuksi tulemisesta työs- sään. Tutkimus käsittelee sitä, miten vaino vai- kuttaa työntekijöihin, arkeen ja elämään ja min- kälaisia selviytymisstrategioita he ovat käyttäneet selvitäkseen vainon kokemuksista. Kunnallinen lastensuojelu on vaativaa työtä, johon liittyy vahva oikeus puuttua yksityisyyden ja perheen suojaan sekä erilaiset vuorovaikutustilanteet asiakkaiden kanssa. Työväkivallan tai sen uhka ovat hyvin todennäköistä lastensuojelun työssä. Vaino on äärimmäinen työväkivallan muoto ja se voi kohdistua työntekijään asiakkaalta tai hen- kilöltä, jonka vainoaja on rekrytoinut tehtävään. Vainoamiskokemukset vaikuttavat ammattilai- siin syvästi.
Johdanto
Sosiaaliala on toimintakenttänä ja käsitteenä laaja. Se on työväkivallan riskiala (Rantaeskola ym. 2015). Sosiaalityöntekijöiden kokemaa työväkivaltaa on tutkittu enenevässä määrin niin kansallisella tasolla kuin kansainvälisesti. Työväkivallan tiedetään olevan vakava ongelma sosiaalityössä yleensä. Sitä ei kuitenkaan usein- kaan tunnisteta oikeaksi väkivallaksi, vaan sen mielletään kuuluvan työhön (mm. Brockmann 2002; Newhill & Wexler 1997; Spencer & Munch 2003; Virkki 2007).
Kansainvälisissä tutkimuksissa Pohjois- Amerikassa ja Iso-Britanniassa, mutta myös Suomessa on selvitetty pääsääntöisesti asiak- kaiden työntekijöihin kohdistamaa väkivaltaa sen yleisyyden ja muotojen esiintyvyyden näkö- kulmasta ja vaikutuksista sosiaalityöntekijään.
1 Marjo Oinonen, YTL, psykoterapeutti, sairaanhoitaja, sijaishuollon palvelupäällikkö, Perhekuntoutuskeskus Lauste ry
47