Page 49 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Artikkeleita
perheen autonomiaan ja yksityisyyden suojaan (Hurtig 2003), laaja harkinnankäyttö, vuoro- vaikutussuhteet ja toisinaan asiakasperheiden vanhemmilla ilmenevät vakavat mielentervey- den pulmat. Lastensuojelussa väkivalta on läsnä työkulttuurissa eikä sitä ei voi välttää. Se liittyy osaksi työtä puututtaessa perhe- ja lähisuhde- väkivaltaan, lasten pahoinpitelyyn tai seksuaa- liseen hyväksikäyttöön (Littlechild 2005), työs- kenneltäessä vastustavien, uhkaavien, aggressii- visesti ja väkivaltaisesti käyttäytyvien vanhem- pien (Littlechild ym. 2016) tai lasten ja nuorten kanssa tai autettaessa eron jälkeisen vainoa- misen uhreja (Nikupeteri 2016). Vaino saattaa lastensuojelun sosiaalityöntekijälle olla suoraa seurausta työstä tai toisinaan se voi verkostoi- tua asiakasuhrilta tätä auttavalle sosiaalityön- tekijälle.
Tutkimuksen lähtökohdat ja toteuttaminen
Tutkin työssään vainotuksi tulleiden kunnal- listen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia kirjoitettujen kertomusten kautta. Halusin tutkimuksellani tuoda esiin sosiaali- työssä vaietun ilmiön ja antaa sosiaalityönteki- jöille mahdollisuuden tuoda kokemuksensa ja vainoamisesta seuranneet merkitykset arjessa esiin. Vainoamiskokemukset edustavat sensi- tiivisiä ja usein traumaattisia muistoja. Aihe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja tärkeä ja sen tutkimisella voidaan pyrkiä vaikuttamaan työolosuhteisiin. (Oinonen 2016.)
Aineistonhankintaa tein lukuisilla eri tavoilla: Julkaisin aiheesta kirjoituspyynnön sosiaalisessa mediassa syksyllä 2014. Koska tavoittelin kuntien lastensuojelun sosiaalityön- tekijöitä, laitoin 21 eri kuntaan kirjaamoon tai johtavalle viranhaltijalle pyynnön levittää kir- joituskutsuani. Tavoittelin osallistujia tutki- mukseeni siis perinteisen ja sosiaalisen median välityksellä sekä osallistamalla kollegoitani rekrytoimaan tutkimukseeni henkilöitä. Myös ammattijärjestön lehti julkaisi aiheesta kirjoi- tuspyynnön. Tutkimuspyyntöäni levitettiin
sähköpostilla erikoissosiaalityöntekijän kou- lutuksen opiskelijoille ja sosiaalityön tohtori- koulutettaville. Koska aineiston saaminen oli hyvin haastavaa, julkaisin vielä uudelleen ilmoi- tukseni sosiaalisessa mediassa syksyllä 2015 ja rekrytoin kollegoitani välittämään tietoa tutki- muksesta henkilöille, joilla he arvelivat olevan vainoamisen kokemuksia. Alkuvuodesta 2016 lähestyin vielä kahta eri valtamedian edustajaa aiheesta kirjoittamallani artikkelilla. (Oinonen 2016.)
Aineistoksi sain seitsemän naispuolisen kunnallisen lastensuojelun sosiaalityönteki- jän kirjoittamaa kertomusta. He olivat olleet 36-45-vuotiaita ollessaan vainoamisen koh- teena. Kolme oli ollut lastensuojelutyössä puo- lesta vuodesta kolmeen vuotta ja neljä 10–20 vuotta vainoamisen alkaessa. Vainoamista oli kestänyt kuuden henkilön tilanteessa puolesta vuodesta yli kolmeen vuoteen. Yhdessä tapauk- sessa vainoamisprosessi oli kestänyt vuosia eikä se ollut vielä tutkimusta tehdessäni päättynyt. Yhtä lastensuojelun työntekijää oli vainon- nut kaksi eri naispuolista asiakasta 15 vuoden välein. Kertomuksissa esiintyvistä vainoajista kaksi oli miehiä ja viisi naisia, yhdessä tapauk- sessa sukupuolta ei mainittu. Kertomuksessa hänestä kirjoitettiin ammattinimikkeellä. Jos vainoamiseen liittyi kolmas osapuoli, hän oli yleensä parisuhteessa vainoajan kanssa tai perheen parissa työskentelevä ammattilai- nen. Seitsemästä tarinasta tekstiaineistoa ker- tyi yhteensä 25 sivua. Aineistossa oli sekä tee- moittain että kronologisesti eteneviä tarinoita.
Aineiston analyysi perustui narratiivisuu- teen ollen aineistolähtöistä. Keräsin kirjoituk- sesta ilmaisuja vainon vaikutuksista, katego- risoin ja nimesin ne seuraavasti: psyykkiset ja emotionaaliset muutokset. Sen jälkeen kate- gorisoin konkreettiset muutokset, joita oli- vat fyysiset, toiminnalliset, aika ja taloudelli- set muutokset. Lisäksi kategorisoin henkilön identiteettiin liittyvät ja kehittymiseen liitty- vät muutokset. Tämän jälkeen Folkmanin ym. (1986) selviytymiskeinoluokittelua hyväksi-
49