Page 50 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
käyttäen analysoin henkilöiden käyttämiä sel- viytymisstrategioita. (Oinonen 2016.)
Vainon ilmeneminen työntekijän arjessa
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kuvasivat vainoa monimuotoisena ilmiönä. Se oli alkanut työtehtävien hoitamisesta ollen sidottu työnte- kijän työhön tai ammattiasemaan. Työväkivalta oli tässä tapauksessa työpaikan ulkoa tuleva uhka, jonka tekijänä on asiakas tai viranomai- nen (Chappell & Di Martino 2006). Vaino oli saanut kertomuksen mukaan alkunsa työnte- kijän tekemästä päätöksestä, toimimisesta vas- toin asiakkaan tahtoa lapsen edun ja intressien ja vanhemman intressien ollessa ristiriidassa ja yhdessä tapauksessa asiakassuhteen päättymi- sestä. Työntekijöiden tarinoista tuli esiin mah- dottomuus vaikuttaa vainon alkamiseen tai sen loppumiseen. Vainoteot olivat alkaneet vuosien jälkeen henkilön palattua vanhaan toimeensa tai ne olivat jatkuneet, vaikka henkilö oli siirtynyt uuteen tehtävään. (Oinonen 2016.)
Tilanteissa vainoaja pyrki toiminnallaan kos- tamaan, saamaan hyvitystä kokemastaan vää- ryydestä tai väärinkohtelusta tai saamaan työn- tekijän toimimaan haluamallaan tavalla (ks. Häkkänen 2008). Vainoaja pyrki heikentämään työntekijän valtuutusta toimia tekemällä epä- suoria uhkauksia työntekijää kohtaan ja yrittäen pelotella tätä (ks. Littlechild 2005). Vainoamista kuvattiin tarinoissa järjestelmällisenä toimin- tana joko yhden tai useamman henkilön toi- mesta. Vainoaja käytti kolmatta osapuolta omiin motiiveihinsa (ks. Waddington ym. 2005). Tämä oli vainoajan kumppani ja toisinaan vainoamis- toimiin liittyi toinen perheen kanssa työskente- levä ammattilainen (Oinonen 2016).
Vainoaminen vaikutti kertomusten mukaan sosiaalityöntekijän toimintakykyyn ja mielen- terveyteen. Se aiheutti stressiä, masennusta, ahdistuneisuutta ja vainoharhaisuutta sekä jat- kuvaa valppaana ja varuillaan oloa. Vaino oli työntekijälle traumatisoivaa (ks. Horwitz 1998) ja erittäin haavoittavaa. Jatkuva arjessa läsnä-
oleva pelko rajoittaa vainoamisen uhrin ja lähi- piirin toimijuutta ja kaventaa elämää. (Oinonen 2016.)
Vainoamisen kohteeksi joutuminen synnytti laajan kirjon erilaisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta, epävarmuutta, raivoa, katkeruutta. Tunteita ilmeni niin työntekijöillä kuin toissi- jaisilla uhreilla eli perheenjäsenillä, joihin koh- distui uhkaa. (ks. Waddington ym. 2005.) Vaino muutti perheenjäsenien välisiä suhteita ja hei- dän identiteetissään tapahtui muutoksia: puoli- sosta ja lapsesta saattoi tulla vainon uhrin suo- jelija. Vaino tunkeutui työntekijän työpaikalta hänen yksityisiin paikkoihinsa, kotiin, lasten päi- vähoitoon ja kouluun. (Oinonen 2016.)
Vainoteot kasvoivat yksittäisistä yhteyden- otoista äärimmäisen monimuotoisiin, ennakoi- mattomiin ja toistuviin tekoihin. Työntekijöitä solvattiin, mustamaalattiin ja heille esitettiin suullisia uhkauksia kasvokkain sekä kolmansille osapuolille. Työntekijä saattoi saada satoja puhe- luita työ- ja kotipuhelimeen, joissa ei puhuttu mitään tai joissa uhkailtiin suoraan, satoja säh- köpostiuhkauksia ja viestejä, postikortteja, kir- jeitä. Yhdessä kertomuksessa sosiaalista mediaa oli hyödynnetty vainoamisessa ja työntekijälle oli perustettu netissä viharyhmä. Työntekijää myös seurattiin kotiin tai häntä lähestyttiin kau- pungilla ja nolattiin julkisesti. Useammassa tari- nassa myös kerrottiin työntekijän perhesiteitä selvitetyn. Äärimmillään työntekijää uhkail- tiin kuolemalla tai lasten viemisellä. (Oinonen 2016; ks. Nikupeteri & Laitinen 2013; Reyns & Englebrech 2012.)
Äärimmäisen raskaaksi sosiaalityöntekijät kokivat omien lastensa mahdollisen vahingoit- tumisen, heille vainosta kertomisen ja toisaalta tietoisuuden siitä, ettei voi välttämättä suojella näitä. Työntekijä pystyi kertomaan perheelleen, läheisilleen ja verkostoilleen epämääräiseksi jäävästä uhasta, sillä sen todellista luonnetta ei voinut realistisesti ja yksityiskohtaisesti kuvata asiakkaan yksityisyyden suojan vuoksi. Uhka jää muille tällöin epämääräiseksi ja antaa mahdolli- suuden luoda pahimpia skenaarioita siitä, mitä
50