Page 62 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
jan ja työntekijän välinen työsopimus. Jos siis ohjaajien työn tekemisen ehtoja halutaan muut- taa, pitää muutokset tehdä jompaankumpaan näistä. Työlainsäädännöllä säädellään heikom- man osapuolen, tässä tapauksessa työntekijän suojaamistarpeesta, eikä siinä voida juurikaan ottaa huomioon tiettyjen alojen tai ammattien erityistarpeita.
Maaliskuussa 2017 Suomen eduskunta hyl- käsi nollatuntisopimuksia koskevan kansalai- saloitteen, jossa vaadittiin kieltämään lainsää- dännön keinoin työnantajan aloitteesta tehtävä osa-aikatyö, jonka säännöllinen työaika on alle 18 tuntia viikossa. Mikäli kansalaisaloite olisi edennyt, olisi se koskettanut myös yksityisen liikuntapalvelualan ohjaajien työsuhteita. Usein ohjaajilla on vain yhden tai muutaman viikko- työtunnin sopimus eri työnantajiensa kanssa, ja työnantajia kullakin ohjaajalla voi olla kym- menkunta. Kansalaisaloite tuskin olisi läpi men- nessään parantanut ohjaajien työoloja ja työn- teon ehtoja, jotka muodostavat monitahoisen kokonaisuuden. Ohjaajien työnteon ehdot eivät parane sillä, että heidän työsuhteensa muoto kielletään.
Monet ohjaajat ovat tehneet työnantajansa kanssa suullisen tai kirjallisen, mahdollisim- man yksinkertaisen työsopimuksen. Aineistossa on merkkejä siitä, ettei työsopimusta oteta eri- tyisen vakavasti, vaan ikään kuin riittää, että työntekijä ”saa” ohjata ja yrittäjä löytää jooga- tai ryhmäliikuntatunnille pätevän ohjaajan. Alalla työskentely ymmärretään usein harras- tustoimintaan tai vapaaehtoistyöhön verrat- tavaksi toiminnaksi (Koivunen & Ojala 2015). Sama ilmiö, eli odotus työntekijöiden tekemästä näkymättömästä ja palkattomasta vapaaehtois- työstä on havaittu myös kolmannen sektorin eli yhdistysten ja seurojen tarjoamassa palkka- työssä (Selander ym. 2012). Vaikuttaa myös siltä, että yksityisellä liikuntapalvelualalla sekä yrit- täjiltä että ohjaajilta puuttuu perustason tietoa työsopimusten laadinnasta. Aineiston perus- teella alalla myös muutetaan toistaiseksi voi- massa olevia työsopimuksia määräaikaisiksi
palvelutuotannon joustavuuden turvaamiseksi. Ohjaajien työn tekemisen ehdot eivät muutu, jos mikään taho, eivät edes ohjaajat itse, ole kiinnostuneet niitä parantamaan. Ohjaajien työn tekemisen ehtoja on mahdollista muut- taa myös neuvottelemalla alalle työehtosopi- mus, mikä edellyttäisi paitsi työntekijöiden järjestäytymistä, myös neuvotteluhalukkuutta niin työntekijöiden kuin työantajienkin puo- lelta. Yksityisellä liikuntapalvelualalla toimii monenlaisia yrityksiä suurista kansainvälisistä ketjuista pieniin, yhden tai kahden yrittäjän yhteisiin yrityksiin. Ohjaajien työehtoja polke- via yrittäjiä ei tämän tutkimuksen keinoin ole mahdollista tavoittaa. Siten haastatellut liikun- tapalvelualan yrittäjät ovat niitä, joihin työnte- kijät ovat tyytyväisiä ja jotka toimivat työnteki- jän näkökulmasta oikeudenmukaisella tavalla. Yrittäjät kokevat työehtosopimuksen yrittäjyy- den sääntelyksi, jota he eivät halua lisää alalle, vaikka ovatkin tietoisia joidenkin yritysten har-
joittamasta työnantajapolitiikasta:
Mä nään työehtosopimukset sillai, että jos joku yritys niitä rikkoo, ni se että onks sitä vai eiks sitä oo, niin sitä rikotaan siltiki. Kyllä lähtee tollaset asiat mun mielestä siitä työnantajasta, että mitenkä se haluaa mennä. Joko se on reilu tai sitte se koko aja koittaa mennä sieltä, että jos jotain ei tarvii maksaa ni sitte sitä ei makseta. Kyllä mä uskon, että ehkä se voi jotain hillitä, että jos sellanen on, jollakin alalla, niin että sen alle ei ainakaan mennä. Mutta kuitenki sitten on yleissitova, niin mää uskon, että ne ketkä niitä työehtoja polkee, ni ne polkee niitä joka tapauk- sessa. (...) Et ei se työehtosopimus tee työnantajaa todella hyväks työnantajaks, että kyllä se lähtee yrittäjästä, työnantajasta ittestään, että mitenkä sitä henkilöstöänsä kohtelee.
Aineistokatkelmassa liikuntapalvelualan yrittäjä ottaa kantaa sen puolesta, että työnte- kijöiden reilu kohtelu on yrittäjästä itsestään kiinni, eikä sitä voi sääntelyllä muuttaa. Samalla vaikuttaa siltä, ettei yksittäisillä yrittäjillä ole halukkuutta työehtosopimuksen neuvottele- miseen. Työehtosopimuksen sopijaosapuolena
62