Page 60 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
100 prosentilla korotettu palkka”. Sekä aineis- ton että aiemman tutkimuksen (Karppinen 2011) mukaan liikuntapalvelualan yrittäjät jättävät korotetun palkan maksamatta ja maksavat vain normaalin tuntipalkan. Tätä perustellaan sillä, ettei yrittäjä tunne työlainsäädäntöä. Yrittäjä saattaa myös päätyä ratkaisuun, jossa hän teet- tää sunnuntaitunnit niillä ohjaajilla, jotka työs- kentelevät freelancereina ja laskuttavat yritystä. Heitä työlainsäädäntö ei koske.
Taloussanomien (29.6.2014) haastattelemat joogaopettajat näkevät työssään monia ongel- mia: palkkaus riippuu tuntien osallistujamää- ristä, sunnuntailisää ei makseta, ja joogaopet- tajilla on velvollisuus sairaustapauksissa etsiä itselleen sijainen. ”[Työ]sopimusten epärei- luus ei koske pelkästään joogaopettajia, vaan liikunnanohjaajia ja hyvinvointialaa yleensä. Ylipäätään rahasta puhuminen ja tienaaminen tuntuvat olevan kiellettyjä hyvinvointialalla, ja ihmisten oletetaan elävän pyhällä hengellä”, toteaa Taloussanomien haastattelema jooga- opettaja.
Monien ohjaajien palkka ei yllä Erityis- alojen Toimihenkilöliitto ERTO:n ja Erityis- toimihenkilöt ET:n yksityisellä sektorilla toimi- ville liikunta-alan yrityksille antaman vähim- mäispalkkasuosituksen (ERTO 2016) tasolle. Alalla ei ole työehtosopimusta, eikä siten siinä määriteltyä vähimmäispalkkaa. Kyseessä on vain suositus, eikä minimipalkkaa ole, koska alalla ei ole työehtosopimusta. Lisäksi pienten yritysten palkanlaskijana voi toimia joko yrittäjä itse tai hänen perheenjäsenensä, jolla ei ole tehtävään tarvittavaa ammattitaitoa, vaan palkat lasketaan ja maksetaan usein virheellisesti. Tällöin työn- tekijä voi myös joutua odottamaan palkkaansa, mikä saattaa entuudestaan hankaloittaa pienellä palkalla elämistä.
Jotkut liikunta-alan työnantajat eivät maksa niistä tunneista, jotka peruuntuvat koska asiak- kaita on liian vähän tai maksavat ohjaajille palk- kaa tunnin asiakasmäärän perusteella. Lisäksi jotkut edellyttävät sekä laskuttavilta että työsuh- teisilta ohjaajilta, että he etsivät itselleen sijai-
sen, jos he sairastuvat tai eivät muusta syystä pääse itse ohjaamaan tuntia. Sijaisen etsimi- nen on erityisen vaikeaa, jos kyseessä on jokin erikoistunti, joiden ohjaajia Suomessa on vain vähän. Jos sijaista ei löydy, tunti joudutaan peru- maan. Jotkut yritykset eivät maksa palkkaa sai- rastuneelle ohjaajalle:
Yks [yritys], mille mä teen nytte tällä hetkellä, niin heil on esimerkiks semmoset säännöt, et jos laskuttava on kipeenä, niin meijän pitää ite hank- kia sijaiset siinä tilanteessa. Niin kyl mä viime syksynäki kiukulla kerran, mul ei tullu enää yhtään ääntä lainkaan, mut sit mä vaan menin sinne ja sanoin, että mä tiesin et tätä tuntia ei tee sitte ketään. (...) Mä sanoin suoraan, että te ootte sanonu, et teil ei oo ketään ketä tätä tuntia ohjaa ja te ette hommaa sijaista, mun pitää ohjata. Ni nyt mä tulin tänne, mutta mä en tuu puhumaan tolla tunnilla mitään, koska mä en voi puhua. No sitte ne totta kai oli tosi pahoillaan ja kaikkee. Mutta et periaatteessahan se on heijän sääntö.
Voidaan kysyä, mikä on se kiinnipitävä voima, joka saa naiset ohjaamaan liikuntaa huonoilla palkalla ja työehdoilla. Ananda-lehteen (3/2013, 34) haastatellun joogaopettaja Satu Tuomelan mukaan joogaopettajien sitoutuminen joogas- tudioon on ymmärrettävää silloin, kun studio pitää opettajista huolta ja antaa heille tarpeeksi työtä kunnon palkalla. ”Mutta jos studio voi mak- saa freelancer-opettajalle vain 28 euroa tunnista ja tarjota hänelle vain muutamia opetustunteja viikossa eikä tuntien suunnittelua ja joogamat- tojen pesua lasketa työksi, niin sehän on aivan hirveää”, toteaa Tuomela (Ananda 3/2013, 34). Vähimmäispalkkasuositus pääkaupunkiseu- dulla joogaohjaajille on 37,70 euroa ja muualla Suomessa 34,30 euroa tunnista (ERTO 2016).
Yksi ohjaajia kiinnipitävä seikka on se, että monet yksityisen liikuntapalvelualan työnteki- jöistä ohjaavat liikuntatunteja ja etenkin jooga- tunteja opiskelun tai oman päivätyönsä ohessa, muutaman tunnin viikossa. Päivätyö takaa heille säännölliset ja riittävät tulot, jolloin ohjaami- sesta saatu palkka ei ole heidän toimeentulonsa kannalta keskeinen. Ohjaaminen on heille
60