Page 66 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Katsauksia ja keskusteluja
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
On kiistatonta, että Saksa on onnistunut siinä, mitä Suomi tavoittelee: korkeaa työllisyysastetta ja alhaista työttömyyttä. Pitkäaikaistyöttömät muodostivat Saksassa yli puolet työttömistä yli 12 kuukauden jakson ajan 2000-luvun alussa. Pitkäaikaistyöttömyys on laskenut sen jälkeen ja se puolittui vuosina 2005–2011. Pitkäaikaistyöttömien kasvanut kysyntä ja osit- tainen työttömyyskorvaus niille, jotka ottavat vastaan matalampipalkkaisen työn, ovat yhdessä kasvattaneet työn vastaanoton kannustimia merkittävästi.
Nuorten 15–24 –vuotiaiden työttömien työn- hakijoiden määrä Saksan työ- ja elinkeinotoi- mistoissa putosi 660 000 hakijasta noin 280 000 hakijaan vuosina 2005–2013. Kehittynyt oppiso- pimusjärjestelmä yhdessä matalien alkupalkko- jen kanssa mahdollistaa joustavan työmarkki- noille siirtymisen.
Työmarkkinoiden positiivinen kehitys Saksassa liittyy Peter Hartzin elokuussa 2002 laatimaan uudistusohjelmaan, jonka käynnisti sosiaalidemokraattien liittokansleri Gerhard Schröder. Kanslerin Agenda 2010 -ohjelmaa on sittemmin muutettu ja kehitetty edelleen. Uudistuksilla pyrittiin vahvistamaan elinkei- noelämän kilpailukykyä, taistelemaan vaikeaa rakennetyöttömyyttä vastaan ja alentamaan kestämätöntä tahoa lähestyviä sosiaalimenoja.
Saksan työllisyysaste on 75 prosenttia ja työt- tömyysaste 4 prosenttia.
Mitä rakenteelliset uudistukset voisivat olla?
Työsuhdeturvaa koskeva lainsäädäntö koskee Saksassa työntekijöitä kaikissa yli 10 työntekijän yrityksissä. Merkittävä muutos tapahtui 1.1.2004 kun yrityskoon raja nostettiin viidestä työnteki- jästä kymmeneen. Muutos on madaltanut yritys- ten riskiä etenkin niiden kasvuvaiheessa.
Suomessa on esitetty vastaavaa uudistusta. Suomen Yrittäjät on pitänyt asiaa esillä jo pit- kään ja katsonut, että henkilöön liittyvän irti- sanomisperusteen sääntelyä tulisi muuttaa niin, että sopimuksen päättämiseen riittäisi asiallinen
syy tai vaihtoehtoisesti hyväksyttävä peruste. Nykyisin edellytetään asiallista ja painavaa syytä. Liian tiukaksi asetettu yksilöperuste vai- kuttaa haitallisesti varsinkin pienimpien yritys- ten palkkaushalukkuuteen. Epäonnistuneen rekrytoinnin seuraukset ovat luonnollisesti yritykselle sitä vahingollisemmat mitä pienem- mästä yrityksestä on kysymys.
Myös poliittisella kentällä mielenkiinto on herännyt. Elokuussa 2017 SDP:n varapuheen- johtaja, kansanedustaja Ville Skinnari esitti irti- sanomisen helpottamista pienissä yrityksissä. Hän totesi, että mikäli työsopimuksen päät- täminen henkilöperusteella olisi mahdollista nykyistä helpommin, erityisesti pienten yritys- ten halukkuus palkata uutta työvoimaa lisään- tyisi.
Verrattuna Saksaan, Suomen lainsäädäntöön esitetty muutos olisi varsin maltillinen, mutta sillä kuitenkin saavutettaisiin selkeitä positii- visia työllisyysvaikutuksia.
Keskeinen työmarkkinoiden rakenneuu- distus Saksassa on ollut paikallisen sopimisen määrätietoinen lisääminen. Työehtosopimusten niin sanotuilla avaamislausekkeilla on annettu mahdollisuuksia poiketa yritystasolla työeh- tosopimusten määräyksistä. Kehitys on mah- dollistanut työnantajille paremman jousta- vuuden ja reagointikyvyn, kun taas työnteki- jöille lisää vaikutusvaltaa ja ennakoitavuutta. Avaamislausekkeiden kehityksellä oli keskei- nen rooli Saksan kestävyydessä nanssikriisin aikana. Yksi esimerkki tästä on ollut joustavat työaikajärjestelyt.
Suomessa paikallisesta sopimisesta on erityi- sesti kuluvalla vaalikaudella käyty vilkasta kes- kustelua ja myös lainsäädäntöä on yritetty kehit- tää siinä kuitenkaan onnistumatta. Paikallisen sopimisen edistämistä lainsäädännön keinoin on vastustettu erityisesti sen vuoksi, ettei se ole eurooppalaisen käytännön mukaista. On vaa- dittu ”evoluutiota” eli paikallisen sopimisen mahdollisuuksien lisäämistä työehtosopimus- ten kautta ja vastustettu ”revoluutiota” eli lain- säädäntöreittiä.
66