Page 67 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Katsauksia ja keskusteluja
On totta, että Euroopan maissa valtuutus sopia paikallisesti tulee pääasiassa työehtoso- pimusjärjestelmästä. Tämä on luontevaa: lailla ei tarvitse säätää yritysten mahdollisuudesta poiketa työehtosopimuksesta tilanteessa, jossa työehtosopimukset eivät sido työnantajaliit- toon järjestäytymättömiä yrityksiä. Muualla ei tunneta Suomen kaltaista työehtosopimusten yleissitovuutta, jolloin liittoon kuulumattomille yrityksille ei tarvitse lainsäädännöllä antaa mah- dollisuutta poiketa työehtosopimuksista, koska sopimukset eivät niitä sido. Suomessahan liit- toon kuulumattomat yritykset joutuvat nou- dattamaan työehtosopimuksia yleissitovuuden perusteella.
Suomen noin 90 000 työnantajayrityksestä 20 000 kuuluu työnantajaliittoon. Tästä syystä Suomessa käytännössä tarvitaan lainsäädäntö- muutoksia, jos paikallista sopimista halutaan edistää. Tavoite on kirjattu pääministeri Sipilän hallitusohjelmaan.
Saksan järjestelmä ei tietenkään ole täydel- linen ja se sisältää useita kiistanalaisia kohtia. Yksi merkittävimmistä ovat niin sanotut mini- työt. Kyseessä on järjestely, jossa työntekijä saa ansaita alle 450 euroa kuussa osin verova- paasti. Työnantaja on vapautettu tavanomaisista työnantajamaksuista, mutta maksaa kevenne- tyn maksun. Minijobs–työntekijöiden määrä on noin 7 miljoonaa ja se on kasvanut noin 2 miljoonalla verrattuna 2000-luvun alkuun. Noin kolmannes minijobbareista tekee mini- työtä sivutyönään. Nimenomaan sivutyöpaikat ovat lisääntyneet uudistuksen voimaantultua. Minijobs-työsuhdemuodon kasvu liittyy ensisi- jaisesti sen suosioon lisätulona muiden tulojen tai matalapalkkatyön ohella.
Yhtäältä minityöjärjestelmää on pidetty mer- kittävänä uudistuksena, joka on parantanut eri- tyisesti naisten työllisyyttä. Järjestelmän on kat- sottu aktivoivan työnhakijoita ja lisäävänä siten osallistumista työmarkkinoille. Kriitikot ovat huomauttaneet, että minityötä tekevät jäävät pysyvästi tällaiseen työsuhdemuotoon eivätkä siirry tavanomaisempiin työsuhteisiin, jossa
työaika olisi korkeampi. Tähän vaikuttaa muun muassa verotus.
Saksassa kuitenkin joka kolmas osa-aika- työntekijä pääsee normaaliin työsuhteeseen. Vanhemmat työntekijät ovat päässeet takaisin työmarkkinoille juuri minityöpaikan kautta. Noin 50 prosenttia minijobbareista pysyy mini- työpaikassaan.
Joka tapauksessa on selvää, että työttömyy- den vaihtoehtona työpaikan, vaikkakin matala- palkkaisen, löytämisellä on myönteisiä vaikutuk- sia ihmisen terveyteen, onnellisuuteen ja hyvin- vointiin. Tämä olisi hyvä muistaa myös Suomen työmarkkinapoliittisessa keskustelussa.
Reformien työllisyysvaikutuksista
Suomen Yrittäjät kysyi pienten ja keskisuur- ten yritysten näkemystä henkilökohtaisesta irtisanomisesta ja paikallisesta sopimisesta. Tutkimuksen toteutti TNS Kantar ja tutkimuk- seen vastasi 1030 yritystä. Aineisto vastaa hen- kilöluokan ja toimialan perusteella hyvin perus- joukkoa ja siten tulokset voidaan yleistää edus- tamaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Yrityksiltä kysyttiin ” Kuinka monta uutta työntekijää palkkaisit, jos henkilöperusteista irtisanomista helpotettaisiin?”. Yrityksistä 37 prosenttia olisi valmis palkkaamaan uusia työn- tekijöitä, jos henkilöperusteista irtisanomista helpotetaan. Yhden henkilön yrityksistä 18 pro- senttia olisi valmis harkitsemaan lisätyövoimaa, jos sille olisi tarvetta. Yrityskoon kasvaessa halu yhden tai useamman palkkaamiseen lisääntyy. Jo ennestään työnantajayrityksinä toimivat yri- tykset ovat potentiaalisimpia työvoiman lisääjiä. Yrityskoon kasvaessa yli 10 henkilöön halukkuus enemmän kuin yhden henkilön lisärekrytointiin kasvaa, ehdolla että yrityksellä on tarvetta lisäre- sursseihin. Tulokset ovat samansuuntaiset sekä teollisuuden, kaupan, rakentamisen ja palvelui- den toimialoilla.
Yrityksiltä kysyttiin myös ” Kuinka monta uutta työntekijää palkkaisit, jos voisit sopia työ- ehdoista työpaikoilla – myös työehtosopimuk- sista poiketen?”. Tarvittaessa 42 prosenttia olisi
67