Page 59 - 3 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2018
Katsauksia ja keskusteluja
piä vaikutuksia työmarkkinoihin ja sitä kautta myös rakenteelliseen työttömyyteen. Olisi usein helpompi intuitiivisesti mieltää rakennetyöt- tömyyttä koskevat estimaatit, jos ne suhteutet- taisiinkin työttömien työnhakijoiden prosent- tiseen osuuteen työvoimasta (mitä estimaatteja laskettaessa ei ole kuitenkaan tehty), eikä työ- voimatutkimuksen työttömyysasteeseen. Tähän liittyy myös se, että työttömien työnhakijoiden joukossa on esimerkiksi osaamisen kohtaamat- tomuussyiden takia työnhaussaan passivoitu- neita henkilöitä, joita taas ei aktiivisen työnhaun vaatimuksen sisältävässä työvoimatutkimuksen työttömyyskäsitteessä ole.
Juvonen ja Obstbaum (2017) ovat esitelleet työntekijävirtoihin perustuvan lähestymistavan rakenteelliseen työttömyyteen. Tätä Suomen Pankin käyttämää lähestymistapaa voidaan kutsua myös tasapainotyöttömyydeksi. He kat- sovat, että rakenteellista työttömyyttä voidaan mitata tilastollisin mittarein tai taloustieteen menetelmin.
Heidän lähestymistapansa perustuu etsin- täteoriaan ja siinä tarkastellaan työllistymisto- dennäköisyyttä ja työpaikkojen tuhoutumisen todennäköisyyttä. Heidän saamiensa tulosten mukaan työttömyys on jotakuinkin rakenteel- lisella tasollaan.
He katsovat, että OECD:n (matalaan) NAIRU –arvioon on voinut vaikuttaa toteutunut vai- mea hinta- ja palkkakehitys, mikä ei kuitenkaan nykyisessä taloustilanteessa välttämättä ole yhteydessä rakenteelliseen työttömyyteen. He katsovat, että NAIRU- ja NAWRU –arviot sopi- vat hyvin kokonaistaloudelliseen tarkasteluun, mutta työmarkkinavirtoihin perustuva tasapai- notyöttömyystarkastelu soveltuu paremmin työ- markkina-analyysiin.
Juvonen ja Obstbaum myös huomautta- vat, että OECD:n ja EU –komission rakenteel- lisen työttömyyden arvioihin vaikuttaa myös ennustettu talouskehitys, eikä vain toteutunut. Tällaisena ennustekomponenttina voidaan pitää esimerkiksi keskuspankin inflaatiotavoitetta, joka kytkeytyy inflaatio-odotuksiin.
Arvioita rakennetyöttömyyden tasosta
Kuviosta 1 voidaan huomata, että OECD:n menetelmällä arvioitu Suomen rakenteelli- nen työttömyys on ollut jonkin verran suu- rempi kuin komission menetelmällä laskettu. Työnvälitystilaston perusteella laskettu vai- keasti työllistettävien osuus työvoimasta on pienempi, mitä selittää esimerkiksi se, että siinä ei oteta huomioon kitkatyöttömyyttä. Aina on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat kahden työpai- kan välissä, minkä takia se sisältyy OECD:n ja komission rakenteellisen työttömyyden mitta- reihin. OECD:n ja Euroopan komission raken- teellisen työttömyyden mittarit ovat kummatkin olleet viime vuosina todellista työttömyysastetta pienempiä, minkä mukaan osa Suomen nykyi- sestä työttömyydestä olisi suhdanneluontoista. Kuviossa on myös esitetty TEM:n työttömien työnhakijoiden prosenttinen osuus työvoimasta v. 2013–2017 ja toteutunut kokonaistyöttömyys sekä sitä koskeva VM:n ennuste vuosille 2018 ja 2019. Kannattaa huomata, että VM:n syk- syn 2018 ennuste menee OECD:n estimoiman rakennetyöttömyyden rajan alle ja on käytän- nössä samassa tasossa komission rakennetyöttö- myysestimaatin kanssa vuonna 2018 ja alittaa ne molemmat selvästi vuonna 2019. TEM:n lyhyen aikavälin työmarkkinaennusteessa työttömyys- aste arvioitiin vuodelle 2018 0,3 %-yksikköä ja vuodelle 2019 0,5 %-yksikköä VM:n kesän ennus- tetta alhaisemmaksi (Alatalo – Hämäläinen - Maunu – Mähönen 2018), mutta VM:n uusi ennuste alittaa TEM:n ennusteen arviot. Suomen Pankin työmarkkinavirtoihin perustu- van arvion mukaan työttömyys on lähellä raken- teellista tasoaan ja rakenteellisen työttömyyden tasoksi arvioidaan kesällä 2018 runsaat 8 pro- senttia (Euro&Talous 3/2018). Mikäli OECD:n, EU:n komission tai Suomen Pankin (SP:n 2018 kesän tilanteen arvio) rakennetyöttömyysarvi- oista mikä tahansa pätisi ja VM:n työttömyysen- nuste toteutuisi, olisimme rakenteellisen työttö- myyden rajan alapuolella jo vuonna 2018 ja mitä selvimmin vuonna 2019. Tietysti rakennetyöttö- myysarvioitakin tullaan päivittämään.
59