Page 60 - Työpoliittinen aikakauskirja 4 2017

avoin hakeutuminen urallaan eteenpäin edel-lyttäisi työyhteisöissä merkittävää kulttuurin-muutosta, johon tuskin ollaan laajasti vielä val-miita. LinkedIn ja muut yhteisöpalvelut, joi-den tehokkuus yksilön näkökulmasta perustuu omien osaamistietojen hyödyntämiseen, ovat osaltaan edistäneet tätä kulttuurinmuutosta. Vaikka kohtaanto-ongelma on osoittautunut luonteeltaan sitkeäksi, ei sitä tarvitse välttä-mättä nähdä viheliäisenä ongelmana. Uskomme että osittain kohtaanto-ongelmassa on kysymys informaatiopuutteista, joita voidaan yhteisin toi-min optimoida. Teknologian kehittyminen tar-joaa tähän jatkuvasti parempia mahdollisuuk-sia. Käynnissä oleva kulttuurin muutos sosiaa-lisen median käyttöön liittyvine tottumuksineen merkitsee yksilötason valmiuksien lisääntymistä informaation jakamisessa. Jos käsillä oleviin mahdollisuuksiin ei tartuta, on aiheellista kysyä, miksi näin ei tehdä? Onko syynä nykyisten työ-markkinoiden portinvartijoiden aseman puolus-taminen, tiedon pelko, vai jokin muu?Avoimemman osaamistiedon ja teknologian mahdollisuudetTeknologian kehitys on ollut viimeisten vuosi-kymmenten aikana kiihtyvää. Laskentatehon ja tallennetun tiedon määrän osalta kehitys on ollut eksponentiaalista, mikä vaikeuttaa tekno-logian tarjoaminen mahdollisuuksien hahmotta-mista etukäteen tai edes samassa tahdissa kehi-tyksen kanssa. Uutta teknologiaa hyödynnetään työllistävässä liiketoiminnassa laajasti. Uutiset massiivisista irtisanomisista yhä useammilla toimialoilla ovat arkipäiväistyneet, ja radikaalit muutokset työvoimaintensiteetissä ja osaamis-tarpeissa ovat tosiasia myös teknologisesti kyp-sillä toimialoilla, jollaiseksi esimerkiksi pankki-toimiala voidaan mieltää. Teknologian kehitty-minen kiihdyttää sykliä, jossa työssä tarvittavaa osaamista hankitaan, hyödynnetään työmark-kinoilla ja tarvittaessa uudistetaan. Osaamisen ”parasta ennen” -päivämäärä tulee teknologisoi-tuvassa työelämässä entistä nopeammin vastaan. Muuttunut tilanne vaatii myös työnvälitystoi-minnan osalta osuvampaa ennakointia ja toi-mintatapojen ennakkoluulotonta uudistamista. Edellä olemme kuvanneet sitä lupausta, jonka informaation laadun kehittämiseen ja parempaan hyödyntämiseen työmarkkinoilla sisältyy. Miten jatkuvasti kehittyvää laskentaa ja kumuloituvaa dataa sitten voisi hyödyntää? Samaan aikaan kun muilla toimialoilla hotelli-bisneksestä liikkumiseen ja tavarantuotantoon liiketoimintalogiikat uudistuvat informaatiota avaamalla ja hyödyntämällä, toimii työn mark-kina edelleen verrattain rajatun tiedon varassa. Erot informaation hyödyntämisessä tulevat parhaiten esiin kun työn markkinoiden toimin-taa verrataan vaikkapa asuntomarkkinoihin: olisi perin hankalaa, jos kaikki asunnon osta-jat hankkisivat asuntonsa avoimella ilmoituk-sella, eli kertoisivat eri medioissa halustaan ostaa asunto. Seuraavaksi kaikki halukkaat myyjät lähestyisivät asunnon ostajaa omilla myyntitarjouksillaan. Koska yleensä ostetaan vain yksi asunto, tarkoittaisi se väistämättä sitä, että suurin osa myyjistä tekisi valtavasti tuottamatonta työtä. Työn markkinat kuiten-kin toimivat edelleen pääosin edellä kuvatulla tavalla. Työpolitiikassa olisikin järkevää pohtia systemaattisesti sitä, miten osaamisen kysyntä ja tarjonta saataisiin nykyistä paremmin näky-viin ja hyödynnettäväksi. Tätä tavoitetta edistä-vissä tulevissa kokeiluissa olisi erityisen tärkeää kuulla käyttäjien ääntä. Kehitystyön on aidosti ohjauduttava sen mukaan millaisia palveluita työn etsijät ja erityisesti työn tarjoajat arjessaan käyttäisivät.Nähdäksemme työn markkinoilla vielä tois-taiseksi myydään ja ostetaan osaamista hyödyk-keenä, jonka hyötyä arvioidaan rajallisen tiedon valossa. Tämän hyödyn luotettavampi arviointi olisi mahdollista, mikäli osaamisen ostajilla – perinteisemmin työnantajilla – olisi käytettä-vissään laajaa ja laadukasta tietoa siitä, millaista osaamista työn etsijöillä tai halukkailla työpai-kan vaihtajilla on tarjolla. Tämä voisi osaltaan madaltaa palkkaamiskynnystä.