Page 58 - Työpoliittinen aikakauskirja 4 2017

asumiskustannusten voimakkaaseen nousuun on ollut pitkäaikainen asuntotuotannon alikaa-voitus. Asuntojen määrää, saatavuutta ja hintoja, sekä liikkumista koskevien päätösten rinnalla on oma merkityksensä myös verrattain suurella omistusasumisen osuudella. Ihmisten omai-suuden ja pääomien sitoutuminen itse asut-tuun asuntoon tai kiinteistöön vähentää hyvin ymmärrettävästi liikkuvuutta työmarkkinoilla. Asumismuotojen rakenteen kielteisiä vaikutuk-sia työmarkkinoiden dynamiikalle korostavat maan suuret maantieteelliset etäisyydet sekä omaisuuden arvon näkökulmasta kärjistyvä alueellinen kehitys. Yhdyskuntarakenteen sekä yksilöiden asumista ja sen omistamista koske-vien arvostusten osalta merkittävät muutokset ovat hitaita. Jos maantieteelle ei paljoa voida, jonkinlaista helpotusta voidaan etsiä digitaali-sen työkulttuurin edistymisestä sekä liikennettä ja sen palveluita kehittämällä. Kolmantena työn kysynnän ja tarjonnan kohtaantoon liittyvänä ulottuvuutena nouse-vat esiin työn vastaanottamiseen vaikuttavaan sääntelyyn ja etuusjärjestelmiin liittyvät teki-jät. Tällöin keskustellaan kynnyksistä ja kan-nusteista. Sääntelyn etuna on se, että maantie-teellisiin haasteisiin ja osaamiseen laatuun liit-tyviin kysymyksiin verrattuna työmarkkinoiden dynamiikkaa lisääviä uudistuksia voidaan tehdä nopeammin. Toki edellä mainitut tekijät rajoit-tavat huomattavasti sääntelyn tehokkuutta. Työn vastaanottamisen kynnyksiin ja kannus-teisiin kytkeytyy kuitenkin voimakkaasti yhteis-kunnallisesti jakavia kysymyksiä, jotka liittyvät niin arvoihin, oikeudenmukaisuuden kokemuk-seen kuin yhteiskunnalliseen tulonjakoon. Sitran työelämätutkimuksessa (2017) nou-see esiin neljäs kohtaanto-ongelmaa vahvistava tekijä: vajavainen tieto osaamisen kysynnästä ja tarjonnasta. 5000:lle vastaajalle osoitetussa kyselytutkimuksessa selvisi että vain noin joka viides suomalainen olisi valmis kertomaan työn-haustaan sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin neljä kymmenestä olisi valmis jakamaan työelämä-tietojaan nykyistä avoimemmin, mikäli tämä parantaisi heidän asemaansa työmarkkinoilla. Vaikuttaisi siis siltä että potentiaalia nykyistä avoimempaan osaamistiedon jakamiseen olisi olemassa. Myös suomalaisten LinkedIn-käyttäjien tasainen kasvu voi olla merkki avoi-muuden kulttuurin leviämisestä osaamistieto-jen alueelle. Mainittu kyselytutkimus osoittaa myös että mahdollisia työpaikan vaihtajia on työmarkki-noilla merkittävä määrä. 14 % työllisistä ker-too hakevansa parhaillaan uutta työpaikkaa ja yli puolet olisi valmiita vaihtamaan, jos sopiva tulisi vastaan. Mutta kun vastaajilta kysytään, mitkä tahot tuntevat osaamisesi tällä hetkellä, rajoittuvat vastaukset lähinnä nykyiseen esimie-heen tai TE-toimistoon. Tämä havainto vahvis-taa kuvaa, jonka perusteella työn markkina – erityisesti työssä olevien osalta – toimii hyvin rajatun osaamistiedon varassa. 67 % kaikista vastaajista kertoo kuitenkin että potentiaali-set työnantajat saisivat tutustua heidän työelä-mätietoihinsa kun tavoitteena olisi työpaikan löytäminen. Väitämmekin, että tästä työpaikan vaihtamiseen ja uusien haasteiden tavoitteluun suuntautuvasta potentiaalista realisoituisi mer-kittävä osa, mikäli uudesta työstä haaveilevien henkilöiden osaaminen olisi avoimemmin mah-dollisten työnantajien nähtävissä. Tämä ei toki tarkoita sitä että kenen tahansa tulisi päästä käsiksi kenen tietoihin tahansa, vaan osaamista ja kyvykkyyksiä tulisi voida tarkastella erityi-sesti rekrytointiprosessin alkuvaiheessa ano-nyymisti.Kohtaanto-ongelman juurisyistä tietovajeen helpottaminen olisi vähiten resursseja vaativa ratkaistavaksi. Vaikka tiedon lisääminen vaatisi niin rakenteellisia ratkaisuja kuin kulttuurista muutosta, olisi sen saralla vaikutuksia saatavissa suhteellisen nopeasti. Myös työmarkkinoiden dynamiikkaan vaikuttavaa sääntelyä muutta-malla vaikutukset voivat olla nopeita, mutta tie-don lisäämisellä saavutettavat ratkaisut eivät sisällä vastaavia voimakkaita yhteiskunnallisia arvo- ja eturistiriitoja.