Page 59 - Työpoliittinen aikakauskirja 4 2017

Haetaanpa vastauksia kohtaanto-ongelman helpottamiseen sitten osaamista kehittämällä, maantieteellisten raja-aitoja murtamalla tai tie-toa lisäämällä, ei työn organisoimisen juridisella muodolla ole ratkaisevaa merkitystä. Edellä mai-nitut kolme juurisyytä patoavat työmarkkinoi-den toimivuutta huolimatta siitä, tehdäänkö työ palkansaaja-asemassa ja millaisessa suhteessa, vai esimerkiksi yrittäjänä tai itsensä työllistä-jänä. Sen sijaan kynnyksiin ja kannusteisiin liit-tyvät kysymykset ovat työn organisoinnin haas-teiden ytimessä. Katse työmarkkinoiden kokonaisuuteenTyömarkkinoiden kohtaanto ymmärretään yhteiskunnallisessa keskustelussa suppeasti. Ongelma määritellään avoimien työpaikkojen vaatimusten ja vapaana olevan osaamisen koh-taamisesta käsin, ja kohtaannon toisena osapuo-lina nähdään vain avoimeksi ilmoitetut työpaikat ja työttömät työnhakijat. Kysymys on kuitenkin paljon laajemmasta asiasta, sillä merkittävä osa kohtaamisista tapahtuu tilastoinnin ulkopuo-lella.Ratkaisujen etsiminen ensisijaisesti akuutin työttömyyden ja työvoimatarpeiden näkökul-masta on ymmärrettävää, sillä ne ovat kohtaan-toon liittyvistä ongelmista näkyvimpiä ja ilmei-simpiä. Sitkeässä istuva tottumus rajaa kuitenkin käytännössä työvoimapolitiikan alaa tavalla, joka ei ole kokonaisuuden kannalta edullista. Vaikka työmarkkinoiden dynamiikan tarkasteleminen laaja-alaisesti voi tuntua itsestään selvyydeltä, niin väitämme, ettei se sitä tällä hetkellä ole. Huomion kiinnittäminen koko työmarkkinan kohtaannon vahvistamiseen vaatii systeemistä muutosta, sekä uudenlaista hahmottamisen tapaa itsestään selvältä tuntuvassa asiassa.Virta-varanto -tarkastelut ja muut työttömyy-den ja työn välisestä liikkeestä kertovat tunnus-luvut ovat tärkeitä indikaattoreita, mutta rajaa-vat tarkastelua julkisen työnvälityksen koh-deryhmään ja kertovat vähemmän koko työn markkinan toiminnasta. Volyymiltään merkit-tävästi suuremmat virrat liittyvät työstä työhön vaihtamiseen, jolloin huomiota tulisi kasvavasti keskittää siihen, että työpaikan vaihtaminen tapahtuisi mahdollisimman usein ilman uutta alkavaa työttömyysjaksoa. Uskoaksemme laaja ja laadukas osaamistieto voisi tukea tässä tavoit-teessa paitsi työnantajia, myös yksilöitä jotka voisivat hyödyntää osaamistietojaan ennakoi-vasti ja tavoitteellisesti työpaikkaa vaihtaessaan.Työmarkkinoiden dynamiikan lisääntyminen parantaisi selvästi myös työttömien työnhaki-joiden asemaa. Mitä enemmän työmarkkinoilla toteutuu siirtymiä työstä työhön, sitä useammin niillä avautuu uusia työtilaisuuksia joihin myös työtön voi työllistyä. Vastaavasti, mitä staatti-sempi työmarkkina on, sitä vaikeampaa työttö-män on myydä sillä onnistuneesti omaa osaamis-taan ja työllistyä uudelleen. Edellä mainittu potentiaalisten työpaikan vaihtajien suuri määrä työmarkkinoilla ker-too myös siitä, että moni on työssä, jossa oma potentiaali ei ole parhaassa mahdollisessa käy-tössä. Tavoitteena tulisikin olla mahdollisimman monen yksilön kyvykkyyksien ja osaamisen koh-dentuminen työhön jossa yksilöiden inhimil-linen potentiaali realisoituu mahdollisimman hyvin. Tähän tavoitteeseen pyrkimisen voi enna-koida palvelevan koettua hyvinvointia työssä, lisäävän työn imua ja tuottavuutta sekä piden-täen viime kädessä myös työurien kestoa. Huomion kiinnittäminen koko työmarkki-nan kohtaantoon sisältää merkittävää poten-tiaalia tuottavuuden ja hyvinvoinnin lisää-miseen. Vaikka vaikuttavuuden mittaaminen olisikin haastavaa, ovat potentiaaliset hyö-dyt niin ilmeisiä että asiaan kannattaa tarttua. Työmarkkinoiden dynamiikan lisäämiseksi kaivataan aloitteita, joissa huomio kohdentuu yksilöiden kyvykkyyksien ja osaamisen vapaut-tamiseen yhteiskunnan käyttöön. Toimia tulisi suunnata myös tähän liittyvien esteiden poista-miseen ongelmalähtöisen lähestymisen sijaan.Kysymys ei kuitenkaan ole vain rakenteista, vaan työpaikan vaihtoon halukkaiden täysin