Page 23 - 4 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
Artikkeleita
kasvoi aina vuoteen 2007 asti (Ilmakunnas ja Maliranta 2011). Työpaikkavirrat vaihtelivat v. 1994–2009 suunnilleen 10–15 % välillä.
Kauhanen et.al. (2015, 12) toteavat, että työpaikkojen syntymis- ja tuhoutumisasteen pitkän aikavälin keskiarvo Suomen yritys- sektorilla on noin 12 %. Yrityksissä syntyy ja häviää siten noin 222 000 työpaikkaa vuosit- tain. Työntekijävirtojen keskiarvo on heidän mukaansa noin 26 % eli yritysten toimipaikoilla on 481 000 työntekijää, jotka eivät olleet siellä vuotta aiemmin. Työsuhteiden määrä on vielä suurempi, koska samalla henkilöllä voi olla useita työsuhteita vuoden aikana.
Vähemmän tuottavat alat (tai yritykset, ks. Cahuc 2014) tuhoavat enemmän ja paremmin tuottavat luovat enemmän työpaikkoja – mikäli luova tuho toimii. Oberhofer ja Vincelette (2013) havaitsivat yrityksen koon, iän, tuottavuuden ja toimialan vaikuttavan uusien työpaikkojen luo- miseen sekä lasku- että noususuhdanteessa. Räisänen (2018) on tarkastellut kasvun ja rekry- toinnin välisiä yhteyksiä julkisen työnvälityksen rekisteripohjaisella työpaikka-aineistolla vuo- silta 2002–2017. Tulosten mukaan talouskasvu keskittää rekrytointia ammatteihin, joissa jo muutenkin rekrytoidaan paljon.
Rekrytointi vuonna 2017
Vuositasolla työllisyys kasvoi 25 000 hengellä vuonna 2017 edellisvuoden tasoon nähden. Tämä on nettomuutos.
Voimakkainta työllisyyden kasvu oli vuonna 2017 Pohjois-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla, myös Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen kehi- tys oli hyvää. Lapissa ja Pohjanmaalla työllisyys heikkeni. Työllisyys heikkeni kaikkiaan viidellä alueella ja vahvistui kahdeksalla, kun kolmella alueella pysyttiin edellisvuoden tasolla.
Työllisyys koheni eniten ammatillisessa, tieteellisessä ja teknisessä toiminnassa (9 000 hengellä), rakentamisessa (9 000) ja koulutuk- sessa (8 000). Työllisyyden lisäys oli hyvää myös rahoitus- ja vakuutustoiminnassa sekä kiinteis- töalalla (6 000) ja tämän lisäksi informaatiossa ja
viestinnässä (5 000). Isoimmat työllisyystappiot vuoteen 2016 nähden kirjattiin tukku- ja vähit- täiskaupassa (- 8 000) sekä terveys- ja sosiaali- palveluissa (- 5 000).
Ammattiryhmien tarkastelu antaa toisen- laisen ulottuvuuden työllisyyden muutoksiin. Erityisasiantuntijoiden työllisyys kasvoi 31 000 hengellä eli enemmän kuin kokonaistyöllisyys. Asiantuntijoidenkin työllisyys parani 6 000 hen- gen verran ja johtajien 4 000:lla ja muiden työn- tekijöiden ryhmän 3 000:lla. Palvelu- ja myynti- työntekijöillä työllisyys heikkeni 9 000 hengen verran, prosessi- ja kuljetustyöntekijöillä 7 000 työntekijällä. Muut muutokset olivat vähäisiä. Kun esimerkiksi rakentamisen toimialan työlli- syys kasvoi 9 000 hengellä, laski rakennustyön- tekijöiden työllisyys 2 000:lla. Rakennustoimiala on siis kasvattanut muiden ammattiryhmien kuin rakennustyöntekijöiden työllisyyttään. Lisäksi on ilmeisesti käytetty työvoiman vuok- rausta.
Työvoiman bruttohaku
Seuraavaksi tarkastellaan työllisyyden brut- tomuutoksia toimipaikoissa Tilastokeskuksen TEM:lle tuottaman työnantajahaastatte- lun toimipaikkatasoisella mikroaineistolla. Toimipaikkakehikkoon kuuluvat sellaiset toi- mipaikat, joilla on vähintään yksi palkattu hen- kilö. Painotettuna toimipaikkakehikon tasolle aineisto edustaa 154 114 toimipaikkaa.
Haettujen työntekijöiden määrä ylitti vuonna 2017 600 000:n rajan, kun aiempina vuosina haussa on ollut hieman alle 600 000 työntekijää. Sekä vakinaisia että määräaikaisia työntekijöitä haettiin vuonna 2017 useammin kuin aiempina vuosina. Myös ulkomailta haettujen ( joko pal- kattujen tai vuokrattujen) työntekijöiden haku on kasvanut viime vuosina, samoin kuin muiden kuin suomen- tai ruotsinkielisten työntekijöiden rekrytoiminen.
Uusia työpaikkoja oli 43,9 % rekrytoinneista vuonna 2017. Uusien työpaikkojen synnyn osuus oli suhteellisesti hieman pienempi kuin vuonna 2016, mutta suurempi kuin vuonna 2015.
23