Page 22 - 4 2018
P. 22

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
 Kuvio 1. Työvoiman rekrytointi ja poistuminen
 Kuviossa 1 on esitetty kaaviona työvoiman rekry- tointisyyt työmarkkinoiden tasolla. Kun työvoi- masta poistutaan tai tapahtuu työvoiman vaih- tuvuutta, on nämä korvattava korvausrekrytoin- nilla – muussa tapauksessa kyseessä on työpai- kan tuhoutuminen. Työmarkkinoiden tasolla poistuman ja vaihtuvuuden korvaaminen ovat siten käsitteellisesti yhteydessä toisiinsa, sen sijaan työpaikkojen tuhoutuminen ja uusien luominen eivät ole vastaavalla tavalla suoraan yhteydessä toisiinsa. Ne ovat kuitenkin yhtey- dessä toisiinsa luovan tuhon prosessin kautta, jossa työvoimaa uusiin työpaikkoihin saadaan etenkin tuhoutuneista työpaikoista.
Uusien työpaikkojen, vaihtuvuuden ja poistu- man rekrytointiprosessia on aiemmin Suomessa analysoitu vastaavalla tavoin vain vähän (vrt. Räisänen 2011; Koponen – Räisänen 2013; Alatalo – Maunu – Räisänen – Tuomaala 2015; Maunu – Räisänen 2016; Maunu – Räisänen 2017).
Aiemmat empiiriset tulokset ovat korostaneet yritysten keskeistä roolia uusien työpaikkojen luojina. Toimipaikan koolla on ollut hieman erilainen rooli eri vuosina, mutta usein näyttää siltä, että pienet toimipaikat luovat paljon uusia työpaikkoja, tosin ne yleensä myös tuhoavat niitä runsaasti. Odotukset toimipaikan henki- löstömäärän kasvusta seuraavan 12 kuukauden aikana on selvästi yhteydessä uusien työpaik-
kojen luomiseen. Tämä aiemmista tutkimuk- sistamme saatu tulos on hyvin yhteensopiva Haltiwangerin ym. (2013) kasvun dynamiikkaa koskevien huomioiden kanssa. Vanhala ja Virén (2016, 4) havaitsevat, että (Suomessa) pieni erit- täin nopeasti eli yli 20 % vuodessa kasvavien gaselliyritysten joukko luo noin puolet kaikista uusista työpaikoista.
Luovan tuhon merkitys Suomessa eri aikoina on vaihdellut (Maliranta 2009, Ilmakunnas ja Maliranta 2011, Maliranta ja Määttänen 2014). Luovan tuhon eli yritys- ja työpaikkarakenteiden muutoksen erot selittävät lähes kokonaan teh- dasteollisuuden tuottavuuden eroja (Maliranta 2016).
OECD-maissa työvoiman uudelleenallokaa- tio on laajaa ja ylittää selvästi nettotyöllisyyden muutokset, myös toimialatasolla. Joka vuosi keskimäärin yli 20 % työpaikoista luodaan ja/ tai tuhoutuu ja noin kolmannes kaikista työnte- kijöistä rekrytoidaan ja/ tai eroaa. (OECD 2009, 119). Cahuc (2014) toteaa, että teollisuusmaissa ”nyrkkisääntönä voi sanoa, että 15 % työpai- koista luodaan uudelleen vuosittain (15 % työ- paikoista tuhoutuu ja saman verran uusia syn- tyy). Työpaikkojen syntymisaste on vaihdellut suhdanteiden mukaan: se kasvoi voimakkaasti 1990-luvun laman jälkeen, laski 2000-luvun alun suhdannenotkahduksessa, minkä jälkeen se taas
22

























































































   20   21   22   23   24