Page 36 - 4 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
vasti työntekijöiden parissa kerättyihin aineis- toihin. Eläkkeelle siirtyminen ja ikääntyneiden henkilöiden työhön osallistuminen ovat lähtö- kohtaisesti monitieteisiä tutkimusaloja, joilla sovelletaan monenlaisia teorioita ja tutkimus- menetelmiä. Suomalaiset tilastointikäytännöt ja koostettavissa olevat rekisteriaineistot ovat kiehtovaa maaperää erityisesti kvantitatiivisia menetelmiä käyttäville tutkijoille.
Työpolitiikan näkökulmasta eläköitymisessä on kiinnostavaa esimerkiksi eläkkeelle siirty- misen ajoittuminen ja siihen vaikuttavat teki- jät, taustana intressi työurien pidentämiseen. Politiikkatoimijoiden toiveena on työnteon jat- kaminen mahdollisimman pitkään ja eläkkeen nauttimisen aloittaminen mahdollisimman myöhään, niin Suomessa kuin muissakin OECD maissa (Pensions at a Glance 2017). Eläkkeelle siirtymiseen vaikuttavia tekijöitä onkin tut- kittu runsaasti (ks. Beehr & Bennet 2014; Fisher, Chaffee & Sonnega 2016). Tutkimuksissa on ero- teltu vaikuttavia tekijöitä mikrotasolta (kuten ikä, sukupuoli, terveys, taloudelliset seikat ja perhe), meso-tasolta (esimerkiksi työn piirteet ja uraan liittyvät odotukset) sekä makrotasolta (kuten kulttuuriset normit ja eläkepolitiikka) (Wang & Shi 2014). Eri tasoiset tekijät vaikutta- vat eläkkeelle siirtymiseen yhteen kytkeytyneinä ja pitkähkön ajan kuluessa. Yksittäisen tapahtu- man sijasta eläköityminen onkin alettu mieltää prosessiksi ja tulokseksi monimutkaisista toi- siinsa kytkeytyvistä mikro-, meso- ja makrota- son tekijöistä (Beehr & Bennet 2014; Riekhoff 2018b). Tässä tutkimuksessa käytämme eläk- keelle siirtymistä enemmän käsitettä eläköity- minen, korostaaksemme ajatustamme eläköi- tymisprosessin monimutkaisuudesta ja moni- naisuudesta, jolle siirtymisen, saati siirtymän, käsite ei tee oikeutta.
Ajallisena prosessina eläköitymistä on tut- kittu esimerkiksi psykologian näkökulmasta (temporal model of retirement). Ajalliseen malliin pohjaavissa tutkimuksissa eläköitymi- sen ajatellaan koostuvan kolmesta peräkkäi- sestä vaiheesta: suunnittelu, päätöksenteko ja
siirtymä sekä eläkkeellä oloon sopeutuminen. Toinen eläköitymistutkimuksissa käytetty lähes- tymistapa on resurssiteoria, jossa eläköitymistä ja eläkkeellä oloon sopeutumista on tarkasteltu fyysisiin ja kognitiivisiin ominaisuuksiin sekä motivaatioon, sosiaalisuuteen ja emotionaali- suuteen muutoksia aiheuttavana prosessina. (Wang & Shi 2014.) Prosessinäkökulmasta elä- köityminen voidaan ymmärtää myös sopeutu- misprosessiksi, jonka aikana työntekijä siirtyy aktiivisen työllisen statuksesta täysin työvoiman ulkopuolella olevan statukselle sopeuttamalla identiteettiään, elämäntapojaan, aktiviteette- jaan ja sosiaalisia suhteitaan (Szinovacz 2013; Wang & Shultz 2010).
Prosessinäkökulmasta tehtyjen tutkimusten lisääntymisestä huolimatta useimmissa empiiri- sissä tutkimuksissa eläköitymistä tutkitaan edel- leen yksittäisenä muutoksena tai tilana (Riekhoff 2018b). Tämä johtuu osin eläköitymisen ja eläk- keellä olemisen määrittelyn ja operationalisoin- nin haasteista sekä olemassa olevien aineisto- jen asettamista rajoitteista. Denton ja Spencer (2009) ovat löytäneet yhteiskuntatieteellisestä tutkimuskirjallisuudesta kahdeksan tapaa mää- ritellä eläkkeellä oleminen: 1) Määrittely työ- voimaan osallistumattomuudeksi tai työvoi- man ulkopuolella olemiseksi. 2) Määrittely työn tekemisen vähentämiseksi joko työtunneista tai ansioista laskien. 3) Määrittely työn tekemisen vähentämiseksi asettaen jokin (tutkimuksit- tain vaihteleva) raja työtunteihin tai ansioihin. 4) Määrittely eläkkeen saamiseksi tai nostami- seksi. 5) Määrittely päätyöpaikan jättämiseksi. 6) Määrittely uran tai työsuhteen muutokseksi myöhemmällä iällä. 7) Määrittely oman ilmoi- tuksen mukaan. 8) Määrittely useamman indi- kaattorin yhdistelmänä. Kussakin määrittely- tavassa on hyvät puolensa mutta myös rajoit- teensa. Dentonin ja Spencerin mukaan käsitteen käytön perusongelma syntyy negaationa määrit- telemisestä: tutkijat pyrkivät määrittelemään sitä, mitä ihmiset eivät tee, eli että he eivät työs- kentele. (Denton & Spencer 2009.) Tutkijat ovat myös ilmaisseet huolensa käsitteiden käytöstä,
36