Page 38 - 4 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
sivutoiminen yrittäjyys eläkkeen nauttimisen rinnalla. Yrityksiä myös perustetaan yhä enem- män eläkeiän tuntumassa, mikä lisää yrittäjien määrää ikääntyneiden joukossa. Vaikka ikäänty- neissä yrittäjissä edelleen on paljon perinteisten ammattiryhmien edustajia, kuten maatalousyrit- täjiä ja rakennusalan ammattilaisia, huomat- tava osuus ikääntyneistä yrittäjistä työskente- lee nykyisin asiantuntija-ammateissa. (Järnefelt 2011.)
Eläköitymisprosessit ja silloittava työ
Yksinkertaisimmillaan eläkkeelle siirtyminen tai eläköityminen ajatellaan vetäytymiseksi ansiotyöstä ja siirtymiseksi vanhuuseläkkeelle (Denton & Spencer 2009). Eläköityminen ei kui- tenkaan edes palkansaajilla ole välttämättä yksit- täinen työuran tapahtuma ja onkin todettu, ettei sitä ole mielekästä tarkastella yhtenä tapahtu- mana tai siirtymänä, vaan prosessina, joka kiin- nittyy ihmisen elämänkulkuun (Wang & Shi 2014).
Suomesta on tilastojen ja rekisteriaineisto- jen perusteella tunnistettu tuoreessa tutkimuk- sessa kahdeksan erilaista eläköitymisprosessia vuonna 1948 syntyneelle 57–65-vuotiaiden ikä- ryhmään kuuluvalle joukolle (n. 56 000). Nämä ovat tavanomainen eläköityminen (42 %), pitkä ura / myöhäinen eläköityminen (20 %), aikai- nen eläköityminen (8 %), osa-aikainen eläköi- tyminen (7 %), työkyvyttömyys (6 %), pitkäai- kainen työkyvyttömyys (4 %), työttömyys (11 %) ja kuolema (3 %). Suluissa näkyvät kunkin elä- köitymisprosessin osuudet. (Riekhoff 2018b.) Kyseisessä ikäluokassa suurin osa näyttäisi siis eläköityneen tavanomaiseksi ajatellusti tai teh- neen pitkän uran.
Elämänkulun näkökulmasta katsottuna (Elder 1995), eläkkeelle siirtyminen voidaan nähdä yhtenä keskeisenä siirtymänä ikääntyvien henkilöiden työuran loppuvaiheessa. Eläkkeelle siirtymistä ei kuitenkaan voida pitää ainutkertai- sena ja lopullisena tapahtumana. Työn tekemi- sen muodot muuttuvat ja osin myös sekoittuvat erilaisiin yksilöllisiin polkuihin, jopa vielä elä-
keaikana. Yhä tyypillisempää on jatkaa työssä, usein osa-aikaisesti, eläkkeellä olon rinnalla tai vastaavasti osallistua vapaaehtois- tai järjestötoi- mintaan (Kannisto 2014). Tutkimuskirjallisuus kuitenkin harvemmin kykenee kuvaamaan ihmisten elämäntodellisuutta, joka on tilastoja värikkäämpi. Tilastoihin ja rekistereihin poh- jaavat tutkimukset eivät kykene tunnistamaan eläköitymisprosessin moninaisuuden koko kir- joa. Etenkin dynaamisen, ajassa muuttuvan elä- kestatuksen ja toisaalta useista ansainnanläh- teistä muodostuvan tulon mittaaminen voi olla haastavaa. Esimerkkinä tästä voidaan mainita nojautuminen ihmisen kulloisenkin tilanteen arvioinnissa pääansainnan lähteeseen tai pää- asialliseen työllisyystilanteeseen. Luokitukset eivät taivu tunnistamaan ansainnanlähteiden moninaisuutta ja yhtäaikaisia statuksia, saati näistä mahdollisesti syntyviä päällekkäisiä pro- sesseja ja moninaisia limittymisiä, joita tässä tut- kimuksessa valaisemme.
Esimerkiksi edellä mainittu Riekhoff toteaa pääasiallisen työllisyystilanteen varaan rakennettuun tutkimusasetelmaan noja- ten, ettei kompleksisuus tai epästabiilius ole lisääntynyt suomalaisten työurien lopussa. Pitkittäisasetelmalla toteutettu tutkimus perus- tui ihmisen pääasiallisen aktiviteetin määritte- lemiseen kunkin vuoden viimeisenä päivänä vii- den mahdollisen statuksen perusteella. Statukset olivat työllinen, työtön, työttömyyseläkkeellä, eläkkeellä tai passiivisuus/toimettomuus. Eläkevaihtoehto sisälsi sekä kansaneläkkeen että ansioperustaiset eläkkeet ja edellytti tilannetta, jossa vastaaja oli kokonaan työvoiman ulkopuo- lella. Osa-aikaisen eläkkeellä olon ja osa-aikai- sen työnteon erottaminen ei ollut tutkimuksessa mahdollista. (Riekhoff 2018a.) Näin ollen tutki- muksessa ei näy erilaisten statusten tai ansain- nanyhdistelmien kautta työuran lopulle mahdol- lisesti syntyvä kompleksisuus.
Myös silloittavan (bridge employment) ja elä- keaikaisen työskentelyn tutkimuksissa on tuotu esiin, ettei eläköityminen välttämättä tapahdu yksiselitteisenä siirtymänä työelämästä eläk-
38