Page 44 - 4 2018
P. 44

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
 sekä palkansaaja- että yrittäjäsivutöiden mää- rässä. (Taskinen 2017.) Lisäksi itsensätyöllistä- jiä tutkittaessa on havaittu, etteivät he itsekään osaa aina luokitella itseään (Koramo ym. 2017).
Toiseksi voidaan todeta, ettei tekemämme tut- kimus tue yrittäjien kohdalla sellaisen silloitta- van työn vaihemallin käyttämistä, jossa täyden työllisen vaiheesta oletetaan siirryttävän työn- tekoa vähentäen silloittaviin tehtäviin ja niistä edelleen täyden eläkkeen ja totaalisen työvoi- masta poissaolon tilanteeseen (Cahill ym. 2006; Cahill ym. 2018). Vaiheiden erottaminen on han- kalaa, koska yrittäjien eläköitymisprosessit koos- tuvat useista rinnakkaisista eri tahtia etenevistä alaprosesseista. Prosessit eivät näyttäneet olevan päättymässä täydelliseen työvoimasta poistumi- seen eikä alkupiste ja siitä tapahtunut siirtymä silloittavaan työhönkään hahmottunut välttä- mättä selkeänä.
Ennemmin tutkimuksemme antaakin tukea laadullisin menetelmin toteutetulle hollantilais- tutkimukselle, jossa todettiin, ettei eläköitymi- sen suunnittelu ole staattinen ennen eläkkeelle siirtymistä sijoittuva tapahtuma, vaan ikäänty- neiden yrittäjyys on jatkuvaa neuvottelua, jossa he uudelleen arvioivat tarpeitaan ja toteuttavat jatkuvaa suunnittelua tasapainottaakseen muut- tuvia taloudellisia ja sosiaalisia tarpeitaan sekä ajankäyttöään. (Wainwright & Kibler 2014.)
Tämänkaltainen ymmärrys eläköitymisestä korostaa yrittäjien jatkuvaa reflektointia ker- taluonteisten päätöksentekojen sijasta avaten monia mahdollisuuksia jatkotutkimuksille ja politiikkatoimille. Kun eläköitymistä tai siihen liittyvää päätöksentekoa ei ajatella kertaluontei- seksi tapahtumaksi tai edes yhdeksi lineaarisesti vaiheesta toiseen eteneväksi prosessiksi, havai- taan, että ensinnäkin eläkkeellä olevien määristä tai (ennakoidusta) huoltosuhteen muutoksesta olisi mahdollista esittää useita erilaisia laskel- mia ja lukuja. Toiseksi olisi mahdollista tarken- taa eläköitymisen eri alaprosesseihin ja niiden keskinäisiin kytkentöihin liittyvää ymmärrystä sekä tätä kautta kehittää monipuolisia toimia tukemaan aktiivista ikääntymistä ja työvoimaan
osallistumista ikään tai pääasialliseen statukseen katsomatta.
Yrittäjien tapauksessa voidaan jopa poh- tia, onko eläköitymisprosessista puhuminen edes mielekäs tapa lähestyä tutkimuskohdetta, mikäli eläkkeellä oleminen määritellään työn teon negaatioksi, kuten tavallista on (Denton & Spencer 2009). Tutkimuksessamme yrittä- jät eivät määritelleet eläköitymistä työn teon lopettamiseksi (Järvensivu & Bonsdorff, tulossa). Tutkimukseen osallistuneet yrittäjät eivät myös- kään olleet jääneet tai jäämässä pelkästään elä- ketulojen varaan, mikä sekin saa pohtimaan yrittäjien eläköitymisestä puhumisen merki- tyksiä. Koska käsitevalinnoilla ja diskursseilla on seurauksensa, eri intressitahojen saattaisi olla hedelmällistä pohtia vaihtoehtoisia, osuvampia käsitteellistämisen tapoja.
Jatkotutkimukset ovat joka tapauksessa tar- peen yrittäjien eläköitymisprosessin luonteen tarkemmaksi selvittämiseksi sekä sen selvittämi- seksi, koskevatko tämän tutkimuksen havainnot eläköitymisprosessien kompleksisuudesta myös palkansaajia. Saattaa olla, että yrittäjille tyypilli- set ominaisuudet, kuten pystyvyydentunne, luo- vuus ja itseohjautuvuus (Schneck 2014; Solinge 2014) sekä yrittäjien eläkejärjestelmän erilai- suus saavat aikaan myös palkansaajia moni- puolisempia työuria ja eläköitymisprosesseja. Toisaalta osa tutkimukseemme osallistuneista oli työskennellyt työurallaan merkittävässä mää- rin myös palkansaajina. Tutkimustarvetta lisää joka tapauksessa jo havaittu sekä ennakoitu yrit- täjyyden ja itsensätyöllistäjyyden lisääntyminen, josta osa näyttäisi kohdentuvan nimenomaan ikääntyneisiin (esim. Pärnänen & Sutela 2014; Oksanen 2017; Kannisto 2014; Honkanen, 2018). Myös suurin osa suomalaisista uskoo itsensätyöl- listäjien määrän kasvavan (Pulkka 2018). Lisäksi itsensätyöllistäjien ryhmän on todettu olevan sisäisestikin heterogeeninen muun ohella työ- elämän laadun kokemustensa osalta (Vermeylen ym. 2017), mikä lisää moninaisista ansainnan lähteistä tulovirtaansa koostaviin kohdistuvien havaintojen työpoliittista merkitystä.
44

























































































   42   43   44   45   46