Page 49 - 4 2018
P. 49

Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
Artikkeleita
 mimmalta keinolta pysyä köyhyysrajan ylä- puolella (European Union, 2014). Vuonna 2011 osatyökykyisistä oli työssä runsas puolet, mikä eurooppalaisessa tarkastelussa asettaa maamme tässä vertailussa eturintamaan (Eurostat, 2018). Vertailu muihin maihin muuttuu vie- läkin suotuisammaksi, jos vertaamme osatyö- kykyisten työllisyysastetta ei-osatyökykyisiin. Viimeaikainen myönteinen kehitys taloudessa on merkittävällä tavalla vähentänyt osatyöky- kyisten työttömyyttä. Osatyökykyisten osalta tilanne on ollut kuitenkin erityisen poikkeuk- sellinen, koska myös osatyökykyiset ovat pääs- seet osallisiksi tästä myönteisestä kehityksestä. Osatyökykyisten työttömien lukumäärän osalta olemme nyt samalla tasolla kuin kesäkuussa 1993, kun työttömien määrä on laskenut nyt 33 kuukautta yhtäjaksoisesti (Tötterman ja Tauriainen, 2018).
Kaikesta myönteisestä kehityksestä huo- limatta osatyökykyisten työllisyysaste sekä sitä kautta keskimäärin käytettävissä olevat tulot ovat muuta väestöä alhaisemmat (esim. Blanck ym 2000: Gannon ja Nolan 2005; Jones ja Latreille 2011; National Disability Authority 2005; Shaw Trust 2006; Rigg 2005). On myös todennäköistä, että edelleen osatyökykyisyys tuo rekrytointitilanteeseen jotain sellaista, että se vähentää valinnan kohdistumisen todennä- köisyyttä osatyökykyiseen. Aikaisempien tut- kimusten perusteella tämä todennäköisyys tulla rekrytoiduksi on 15–40 % ei-osatyökyistä vähäi- sempi (Berhtoud 2006, 2011; Hämäläinen 1999). Tähän vaikuttaa luonnollisesti monet tekijät, esimerkiksi osatyökykyisen hankkima koulu- tus (Berthoud 2011), sairauden tai vamman laatu (Ala-Kauhaluoma ja Härkäpää 2006; Andersson ym. 2015; Berthoud 2006, 2011; Grammenos 2003;) ja rekrytoivan yrityksen koko (Domzal ym. 2008; Hernandez ym. 2000).
Koska osatyökykyisillä on lähtökohtaisesti muita suurempia haasteita tulla rekrytoiduksi, tulee väistämättä mieleen, olisiko yrittäjyydestä ratkaisu kohderyhmän työllisyyden edistämisessä (esim. Blanck ym., 2000). Maasta riippuen osa-
työkykyisistä yrittäjänä toimii 3–40 % (Boylan ja Burchardt 2002; European Union, 2014; Stoddard ym. 1998). Maakohtaisten erojen syitä ei ole selvitetty. Monissa maissa osatyökykyisten yrittäjyys on jopa ei-osatyökykyisiä yleisempää (Boylan ja Burchardt, 2002; Págan, 2009; ODEP, 2013; Stoddard ym., 1998). Tämä ei näyttäisi ole- van yhteydessä kyseisen maan osatyökykyisten työllisyysasteeseen. Esimerkiksi Suomessa osa- työkykyisten joukossa yrittäjyys on ei-osatyö- kykyisiä yleisempää samalla kun kohderyhmän työllisyysaste on verrattain korkea (European Union, 2014; Eurostat, 2018). Vastaavasti täl- lainen ero esiintyy myös maissa, joissa osa- työkykyisten työllisyysaste on varsin matala. Suomessa osatyökykyisistä toimi vuonna 2011 yrittäjinä 16,1 %, kun ei-osatyökykyisistä yrittä- jinä vastaavana ajankohta oli 10,9 %:a (European Union, 2014). Luonnollisesti osatyökykyisten sisällä voi esiintyä alaryhmiä, joissa yrittäjyys on muihin osatyökykyisiin nähden yleisempää tai harvinaisempaa. Esimerkiksi Niemelä ym. (2017) päätyvät arvioimaan, että maassamme olisi suppeamman vammaismääritelmän (toi- sen henkilön tarjoaman avun tai apuvälinei- den tarve) mukaisia yrittäjiä 6 000–11 000. Näin osatyökykyisten yrittäjien määrän arvioon voi merkittävästi vaikuttaa se, millä perusteella kohdejoukko on määritelty ja kerätty.
Pohdittaessa politiikkatason toimia ja pää- töksiä yrittäjyyden edistämisestä tulee osatyö- kykyisten kohdalla ottaa huomioon erityisesti yhdenvertaisuusnäkökulma. Yrittäjyyden valit- seminen ei tulisi pääasiassa kummuta vaihtoeh- dottomuudesta eli tilanteesta, jossa mitään muu- takaan mahdollisuutta ei ole tarjolla. Tämä vai- kuttaa kuitenkin olevan varsin usein yrittäjäksi ryhtymisen taustalla (Boylan ja Burchardt, 2003; Cooney 2008; ks myös Godley 2005; Kitching, 2014; Niemelä ym., 2017; RTC Rural, 2001). Koska osatyökykyisten yrittäjyyden yleisyys ei kuiten- kaan ole ainakaan suoraviivaisesti yhteydessä kohderyhmän työllisyysasteeseen, on tällaisissa tilanteissa ratkaisevaa nimenomaan vaihtoeh- dottomuuden kokemus. Yritystoiminnan käyn-
49



























































































   47   48   49   50   51