Page 13 - Merimies 5 2015

Suomen Matkustajalaivayhdistyksen puheenjohtaja Juha Nyberg ja kesätyöntekijä Marina von Schantz Espoon Suvisaaristossa kesällä 2009.
Juha Nyberg ei ole koskaan ollut niitä johtajia, jotka tyytyvät vain hoitamaan yrityksensä hallintoasioita etäältä konttorista käsin, vaan hän on aina tehnyt itse aktiivisesti töitä Vekaline-varustamonsa aluksilla ja maapuolelle laajennettuaan hän ajelee aktiivisesti muun muassa erikoiskuljetuksia. Nyberg on toisen polven perheyrittäjänä isänsä 1963 aloittamassa varustamossa Vekaline Oy. Nyt toiminnassa on vahvasti mukana myös Nybergin Laura-ty- tär, joka toimii yrityksen kuljetuspäällikkönä ja ajaa sen lisäksi keikkoja. Myös Juhan pojat Christopher ja Tom ajavat myös pakettiautoja.
Kaikki kunnia työntekijöille,
silloin kun he
ovat lojaaleja ja tekevät hommansa hyvin, niin kaikilla on hyvä olla!
”Kilpailutuksissa pitäisikin katsoa koko- naisuuksia, etenkin kun puhutaan meren- kulusta, jossa kaluston uusiminen ei ole helppoa tai halpaa. Uusien investointien tekeminen on mahdotonta, jos sopimuk- sen pituus on vain 3-4 vuotta. Tarvitaan vä- hintään 10-vuotinen sopimus, jotta olisi jatkuvuutta ja investointimahdollisuuksia.”
Alusten investointituki auttaisi
kaluston uudistamisessa
Suomalaiset matkustajalaivat ovat verraten vanhoja, koska niiden uusiminen on kallista.
”Esimerkiksi 24-metrinen alus maksaa karkeasti noin 2-3 miljoonaa euroa ja sillä tehdään vuodessa kolme-neljä kuukautta töitä. Uusien alusten rakentaminen on kal- lista: jos tuotteessa lukee ”vene” on siinä heti kymmenkertainen hintalappu päällä.”
Pienvarustamoiden on haalittava rahat kasaan uusia aluksia varten omin voimin, sillä ala ei saa minkäänlaisia tukia. Uusia aluksia on halvempi tilata ulkomailta, esi- merkiksi Turkista laivan saa puoleen hin- taan. Tampereelle tuotiin sieltä uusi alus viime kesänä ja ilmeisesti nyt myös Helsin- gin edustan liikenteeseen on tilattu samal- ta suunnalta alus.
”Olisi hyvä, jos alamme yrittäjät saisivat investointitukea uusia aluksia varten. Sil- loin niitä olisi mahdollista tilata kotimaas- ta, sillä onhan täällä alan pk-yrittäjiä ja lai-
vanrakentajia”, Nyberg toivoisi lisää töitä kotimaasta telakkateollisuudelle.
”Muistettava on, että uusia aluksia ei voi ostaa K-kaupan hyllyltä. Esimerkiksi oma alukseni aurora on rakennettu aikoinaan Espoon saaristoliikennettä varten.”
Hävitty kilpailutus: mitä sen jälkeen?
Vaikka yrittäjällä olisi hyväkuntoinen kalus- to, se saattaa hävitä kunnan järjestämän kilpailutuksen yrittäjälle, jonka kalusto on huonomassa kunnossa. Näitä tapauksia on nähty saaristossa ja rannikon liikentees- sä. Pääkaupunkiseudun kaluston kunnos- sakin on vaihtelevuutta.
Mitä sitten tapahtuu yrittäjille, jotka ei- vät menesty kuntien järjestämissä kilpailu- tuksissa.
”Tämä on erikoisala, jos häviät kilpailu- tuksen, ei yrittäjälle välttämättä löydy enää töitä. Työttömäksi jäävät myös laivoillam- me työskennelleet merimiehet, elleivät he onnistu saamaan muista varustamoista uusia töitä. Ongelmaksi voivat muodostua työehdot ja palkat, jos uusi yrittäjä maksaa työntekijöilleen vähemmän.”
Kuten tiedämme, alalla esiintyy monen- kirjavaa toimintaa. ahvenanmaalla käydyt kilpailutukset ovat niistä tuorein esimerkki, mutta selvittämistä riittää myös pääkau- punkiseudun toiminnassa sekä muualla Suomessa.
Toimitusjohtaja ruorissa ja auton ratissa
Kilpailutuksen häviön seuraukset ovat usein kouriintuntuvat: hävittyään kilpailu- tuksen Espoon saaristoliikenteestä Vekali- ne joutuu myymään lähes koko kalustonsa.
”Varustamollamme on neljä alusta: yksi niistä on jo myyty ja kaksi on vielä myynnis- sä. Myyn kaikki puulaivat ja jätän jäljelle alumiinipaatin, jolla teen jatkossa tilaus- risteilyitä.”
”Enää en siis työllistä meripuolella ihmi- siä, mutta maapuolella työllistän. Jatkan siellä kuljetusliike Vekalinella”, Nyberg ker- too olleensa onnekas ja jossain määrin kaukaa viisas, että osasi varautua tulevai- suutta varten.
”Vuosina 2009–2010 aloin miettiä, että vesibussityö on kausiluonteista ja mitä tapahtuu, jos työt loppuvat. Olen aikoi- naan ajanut rekkaa ja kuorma-autoa, joten menin tavaraliikenteen yrittäjäkurssille ja sain ensimmäisen liikenneluvan vuonna 2010 ja nyt niitä on jo viisi kappaletta", Nyberg kertoo.
Myöhemmin laajensin toimenkuvaani vielä siten, että käyn ajamassa etuautokul- jetuksia, eli erikoiskuljetuksia. Tänään illal- la vilkutan Vuosaaresta Sotunkiin 8 metriä leveän kuljetuksen: se vie koko kehä III:n
leveyden.”
>>
2015 • 4 // MS 13