Page 13 - MS 3 2017

Merimiehiä jäi Osota-aikana maailmalle
nko teillä tietoa ilmiöstä, että le sodan ja internoi (eristi turvasäilöön) merimiehet jättivät tulemat- kaikki imperiuminsa alueella tavatut Suo- ta maihin viime sotien alla, men kansalaiset, myös kauppalaivaston jotta välttyisivät Suomen val- merenkulkijat. Internoidut pääsivät palaa-
tion kutsunnoilta eivätkä joutuisi rinta- maan kotimaahansa vasta sodan päätyt-
Merenkulun sopimukset kunnossa
elinkeinoeläMän keskusliitto ek
irtisanoi helmikuussa kaikki sen 22 keskustajärjestösopimusta. Syyksi EK il- moittivat tekemänsä sääntömuutoksen, jonka seurauksena EK ei enää ole mukana tekemässä keskitettyjä tulopoliittisia rat- kaisuja eikä siten voi olla enää osallisena sopimuksissa, jotka liittyvät työmarkkina- kysymyksiin.
Voimassa olevista keskusjärjestösopi- muksista vanhimmat olivat 1960-luvun lo- pulta ja tuoreinkin jo vuodelta 2005. Useimmat näistä sopimuksista oli solmittu ennen Elinkeinoelämän keskusjärjestön syntyä.
Näitä irtisanottuja sopimuksia ovat esimerkiksi luottamusmies- ja koulutusso- pimus, irtisanomissuojasopimus, yhteis- toimintasopimus sekä sopimus ay-jäsen- maksujen perinnästä.
Mutta ei huolta: Merimies-Unioni on vuosien varrella sopinut nämä sopimukset osaksi voimassa olevia työehtosopimuksia. Näissä sopimuksissa on huomioitu meren- kulkualan erikoispiirteet ja useaan sopi- mukseen on lisätty merenkulun omat so- veltamisohjeet.
Ulkomaanliikenteen kauppa-alus- ja matkustaja-alussopimuksen liitesopimuk- set löytyvät liiton nettisivulta www.smu. / edunvalvonta/työehtosopimukset
Carita ojala
carita.ojala@smu.
malle?
Eräs tutkija kysyi tätä äskettäin Meri-
mies-Unionilta. Unionin historiateoksen Riistorauhaa rikkomassa kirjoittanut lo- so an tohtori, dosentti timo soukola vastasi tutkijalle näin:
Suomen talvisodan ja etenkin jatkoso- dan aikana liki koko maailma kävi sotaa. Suomalaiset merimiehet, jotka sattuivat purjehtimaan kaukovesillä toisen maail- mansodan syttyessä, eivät palanneet mo- neen vuoteen kotimaahan siitä yksinker- taisesta syystä, että paluu oli suurvaltojen sotatoimien vuoksi käytännössä mahdo- tonta.
Pohjanmeri muuttui heti sodan ensi päivänä sotatoimialueeksi, jolla edes puo- lueettoman maan lippua kantavien kaup- palaivojen ei ollut turvallista liikkua. Jatko- sodan alkaessa Suomesta tuli Saksan liittolainen ja siis suursodan osapuoli. Joulukuussa 1941 Britannia julisti Suomel-
tyä, viimeiset vuonna 1946.
Kerron Riistorauha-kirjassa suoma-
laisista merimiehistä, jotka karkasivat laivoistaan Yhdysvaltain satamissa. Tätä tapahtui niin sanotun välirauhan aikana (maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941). Tuolloin Suomi ei itse käynyt sotaa ja saattoi harjoittaa ulkomaankauppaa Petsamon Liinahamarin sataman kaut- ta, ohi sodan sulkeman Itämeren ja Poh- janmeren reitin. Nämä työsopimuksen- sa rikkojat eivät siis paenneet palvelua Suomen asevoimissa. Itse asiassa Poh- jois-Atlantilla purjehtiva kauppalaiva oli tuolloin paljon vaarallisempi paikka kuin Suomi.
Kauppalaivastossa työskenteleminen on sotaoloissa ylipäänsä niin riskistä, et- tä moni valtio rinnastaa sen rintamapal- velukseen. Rintamakarkuruus puoles- taan on raskas rikos, josta ei pidä syyttää ketään ilman vahvaa näyttöä.
Suomalaisia merimiehiä internoituina leirillä Gibraltarilla toisen maailmansodan aikana.
asiantuntijalla on asiaa
2017 • 3 // MS 13