Page 8 - Merimies 2 2018

TRAFI MERI 2018 -SEMINAARI
Trafi Meri 2018 seminaarissa
puitiin merenkulun tulevaisuutta
Merenkulkua ollaan automatisoimassa, mutta kukaan ei osaa sanoa automatisaation tarkkaa aikataulua, saati mikä on sen laajuus. Tällä hetkellä näyttää siltä, että laivojen etäohjaus maista käsin on ensimmäinen askel kohti alusten automatisaatiota.
TEKSTI SAANA LAMMINSIVU KUVAT GETTY IMAGES
T rafin Meri 2018 -tilaisuudessa järjestettiin paneelikeskustelu merenkulun tulevaisuudesta. Keskustelua johti SAMK:n yli- opettaja Sauli Ahvenjärvi. Pitkään meren- kulun parissa (ja kansanedustajana) työs- kennellyt Ahvenjärvi toi esiin oman skeptisyytensä merenkulun automatisaa- tion vauhdista. Hän esitti, että vuonna 2050 vain 15–20 prosenttia maailman aluk-
sista olisi autonomisia.
Trafin merenkulkujohtaja Tuomas Routa
totesi murroksen tuovan aina myös mah- dollisuuksia mukanaan.
”Tärkeää on, että suomalaiset käyttävät innovatiivisuutensa ja lähdemme asiasta globaalisti maailman markkinoille”, hän korosti.
Teknologiahuuman riski maailmalla
ovat puolivalmiit ratkaisut
Alusten automatisaatiossa on kuitenkin myös piirteitä, joista on oltava valppaina. Roudan mukaan autonomisten alusten tuotekehityksessä on mukana monenlaisia toimijoita.
”Asiasta on osviittaa jo olemassa.”
Samaa mieltä toimijoista olivat Rolls- Roycen edustajat.
”Alalla tällä hetkellä monenlaisia toimi- joita maailmalla ja riskinä on, että markki- noille tuodaan puolivalmiita ratkaisuita.
Muualla maailmassa ei ehkä panosteta tuotteen toistuvuuteen ja turvallisuuteen yhtä paljon kuin Suomessa. Huomioitavaa on, että määrättyjä testejä on toistettava tuhansia kertoja, että niiden voidaan tode- ta toimivan.”
Rolls-Roycen viesti siis kuului, että ris- kinä on, että markkinoille tuodaan muual- la maailmalla automatisoitu alus, joka py- syy ”hetken pinnalla”, mutta kukaan ei varmista sitä, että kuinka kauan. Kaikki kaupalliset toimijat eivät toimi samoin eettisin periaattein.
Kuka hyötyy eniten merenkulun automatisaatiosta?
Merenkulkujohtaja Tuomas Routa totesi, että ”nopeimmat ja ovelimmat”. Totea- muksella hän viittasi siihen, että alalla on tällä hetkellä paljon toimijoita, joista moni tavoittelee nopeata hyötyä markkinoista.
Merenkulun automatisaation ympärillä tuntuu pyörivän myös kotimaassa monen- laista projektia ja toimijaa. Vaikuttaa siltä, että alan yritykset ja valtion virkamiehet ei- vät tahdo pysyä niissä oikein ”kartalla”. Koordinaatiota kaivataan, samoin kuin pohdintaa siitä, mihin tutkimusrahoja käy- tetään. Kenen äänellä ja etua ajavat tällä hetkellä ne yritykset ja tutkijat, jotka onnis- tuvat saamaan ensimmäisten joukossa projekteihinsa rahoitusta? Toivottavasti
merenkulun vanhojen, alaa tuntevia konka- reiden mielipiteitä ei sivuuteta automati- saation hypetyshuumassa ja vain aikaa taaksepäin katsottaessa voidaan todeta vain konsulttien kostuneen.
Standardointi tärkeää
Paneelikeskustelussa korostui useaan ot- teeseen standardoinnin merkitys. Pitämäl- lä ohjat yksissä käsissä voidaan saavuttaa hyötyä siinä, että eri toimijoiden alukset ja niiden osat, järjestelmät sekä huolto, ovat yhteensovitettavissa.
Tulevaisuuden kuljetusketju on yhä aika- taulutetumpi ja esimerkiksi autonomisiin laivoihin tehdään huoltotöitä maissa mää- rätyin väliajoin. Huoltojen on tapahduttava nopeasti ja osaavin ottein, koska aluksen seisominen telakalla maksaa, kuten tänä- kin päivänä. Automatisoitujen alusten suunnittelussa pyritään moduuliajatteluun ja standardointiin, mikä helpottaa edellä mainittuja asioita.
Loppulasku kuljetuskustannuksista on aina viimeksi asiakkaalla. Kysymys kuuluu, kuka omistaa rahdin ja alukset tulevaisuu- dessa. Onko se itse asiakas? Aika näyttää, kenelle kuuluu ruori ja kenelle peräsin. Va- rustamoita varmasti tulee olemaan, mutta logistisen ketjun omistuksen muutokset voivat olla myös mahdollisia.
8 MS // 2 • 2018