Page 38 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Palkkojen ja työllisyyden polarisaatio
Seuraavaksi kukin ammatti jaettiin palkkatason perusteella kymmeneen desiiliin lähtövuonna 1995 ja päätevuonna 2013. Kuviossa 2 esitetään kunkin desiilin reaalipalkan ja työllisyyden muu- tos aikavälillä 1995–2013 lähtövuoden reaali- palkkatason mukaan. Palkanmuutoksia mita- taan kunkin desiilirajan kasvulla log-prosent- teina. Työllisyyden muutoksia desiileittäin ei voida laskea analogisesti, koska jokaisena vuonna kussakin desiilissä on määritelmän mukaan 10% työllisistä. Siten jokaisen desiilin työllisyyden kasvuksi tulisi sama luku, joka olisi kokonaistyöl- lisyyden kasvu aikavälillä 1995–2013. Sen sijaan työllisyyden kasvu desiileittäin on laskettu siten, että vuodelle 2013 on ensin laskettu kontrafak- tuaaliset desiilirajat kasvattamalla vuoden 1995 desiilirajoja mediaanin kasvua vastaavalla kasvu- kertoimella. Tämän jälkeen on laskettu kuinka paljon työllisiä näiden kontrafaktuaalisten rajo- jen muodostamissa ”desiileissä” on vuonna 2013. Vertaamalla näitä työllisyyslukuja vuoden 1995 työllisyyteen kussakin desiilissä saadaan työlli- syyden kasvu desiileittäin aikavälillä 1995–2013 log-prosentteina. Jos työllisyyden kasvu olisi yhtä suurta kaikissa palkkajakauman kohdissa, niin kontrafaktuaalisiin desiilirajoihin perus- tuva työllisyyden kasvu olisi myös identtinen jokaisessa desiilissä. Jos sen sijaan työllisyys kasvaa enemmän palkkajakauman ääripäissä ja vähemmän palkkajakauman keskivaiheilla, niin työllisyyden kasvuluvut desiileittäin muo- dostavat U-muotoisen kuvion, joka merkitsee työllisyyden polarisoitumista. Kuviosta 2. näh- dään sekä työllisyyden että palkkojen polari- saatiota vahvistava piirre, jonka mukaan sekä työllisyys että palkat kasvoivat eniten palkkaja- kauman ääripäissä ja vähiten keskipalkkaisissa desiileissä. Tämä näkyy erityisesti havaintopar- veen sovitetusta toisen asteen käyrästä, joka on myös esitetty kuviossa. Toisaalta U-muotoisuus palkoissa on varsin loivaa: Reaalipalkat kasvoi- vat ääripäissä keskimäärin noin 25 % koko 18 vuoden aikavälillä, verrattuna 20 %:n kasvuun keskipalkkaisissa ryhmissä. Toisaalta työllisyy-
den kasvuerot olivat merkittävästi suurempia: Matalapalkkaisilla keskimäärin noin 50 % ja korkeapalkkaisilla noin 100 % verrattuna kes- kipalkkaisten keskimäärin lähes muuttumatto- maan työllisyyteen. Suomen työmarkkinoiden kohdalla polarisaatiokehitys kulminoituu siis erityisesti työllisyyteen, ei niinkään palkkoihin.
Palkkojen ja työllisyyden rakennemuutos ja tehtäväsisältö
Ammattien tehtäväsisältöjen sekä niiden palk- kojen ja työllisyyden muutosten välisen yhtey- den tarkastelemiseksi estimoitiin regressiomal- leja, joissa tehtävämuuttujilla selitettiin palk- kojen ja työllisyyden muutoksia ammateittain aikavälillä 1995–2013. Nämä yhtälöt seuraavat Fortin’in ja Lemieux’n (2016) esittämää tar- kastelua. Heidän teoreettinen mallinsa olettaa, että työntekijät käyttävät osaamistaan (skills) eri ammateissa vaadittujen tehtävien (tasks) suorit- tamiseen. Työntekijän palkka muodostuu tällöin suoritettujen ammattikohtaisten tehtävien mää- rän ja niiden yksikköhinnan mukaan. Tehtävien hinnat riippuvat puolestaan tehtävien sisällöstä (eli edellä esitetyistä tehtävämuuttujista) ja nii- den tuottoasteista. Jos ammattien tehtäväsisäl- löt pysyvät samoina yli ajan, niin henkilön palkan muutokset yli ajan heijastavat ammattien väli- siä eroja niiden tehtäväsisällöissä sekä näiden tehtäväsisältöjen tuottojen muutoksia yli ajan. Tämä johtaa puolestaan teoreettiseen palkkayh- tälöön, jossa ammattien palkkatason muutoksia selitetään niiden välisillä eroilla ammattien teh- täväsisällöissä. Tehtäväsisältöjen regressioker- toimet heijastavat niiden tuottoasteiden muu- toksia yli ajan. Perusajatus näissä regressioissa on, että esimerkiksi rutiinitehtäviä syrjäyttävä teknologinen kehitys vaikuttaa kahden amma- tin palkkaan yhtä paljon, jos niiden tehtäväsi- sällön rutiiniluonteisuus on täsmälleen saman- laista. Fortin ja Lemieux (2016) osoittavat, että vastaava malli voidaan johtaa myös ammattien sisäiselle palkkahajonnalle. Fortin ja Lemieux (2016) eivät tarkastele työllisyyttä, mutta on selvää, että ammattien työllisyys muuttuu käsi
38