Page 40 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
kädessä niiden palkkojen kanssa, jos kysyntä- muutokset dominoivat työn tarjontaan kohdis- tuvia muutoksia. Jos esimerkiksi puhelinkes- kuksen hoitaja voidaan teknologisen kehityksen seurauksena korvata puhetta tunnistavalla tieto- koneella, tai IT tukihenkilön työ voidaan ulkois- taa matalapalkkamaihin, niin näihin ammattei- hin ja tehtäviin liittyvän palkan ja työllisyyden samanaikainen lasku heijastaa niiden kysyn- tään kohdistuvaa laskua. Tämän johdosta esti- moimme myös ammattien työllisyydelle vastaa- vat regressiomallit, joissa selittäjinä ovat niiden tehtäväsisältöä kuvaavat muuttujat.
Näiden palkka- ja työllisyysmallien tulokset on raportoitu taulukossa 3. Koneiden ja ICT:n käytöllä sekä työmenetelmien autonomisuudella on positiivinen yhteys ammatin palkan kasvuun, mutta hieman yllättävästi työn intellektuaali- sella sisällöllä negatiivinen yhteys palkan kas- vuun aikavälillä 1995-2013. Muut tehtävämuut- tujat eivät ole tilastollisesti merkitseviä palkan kasvun yhtälössä (sarake 1). Intellektuaalisen sisällön odottamaton etumerkki saattaa olla seurausta selittävien muuttujien voimakkaasta keskinäisestä korrelaatiosta, kuten edellä todet- tiin. Yksi multikollineaarisuuden mahdollinen seuraus on se, että kaikki muuttujat tulevat merkitseviksi, mutta ne kumoavat osittain tois- tensa vaikutuksia. Kiinnostavaa palkkamallin tuloksissa on, että työn rutiiniluontoisuudella ei ole yhteyttä ammatin palkan kasvuun. Tämä on sopusoinnussa edellä esitetyn havainnon kanssa, jonka mukaan Suomessa ei ( juurikaan) esiinny rutinisaatiohypoteesiin liittyvää palk- kapolarisaatiota.
Sen sijaan ammatin rutiiniluonteisuudella, samoin kuin koneiden käytöllä, on tilastolli- sesti merkitsevä negatiivinen yhteys ammatin työllisyyden kasvuun (taulukon toinen sarake). Tältä osin tulokset ovat sopusoinnussa rutiini- työtä säästävän teknologisen kehityksen ja sii- hen liittyvään teollisuustyön häviämisen kanssa. Työmenetelmien autonomisuus lisää palkan kas- vun ohella ammatin työllisyyden kasvua, samoin kuin tiimityön käyttö. Myös työn fyysisyydellä
on positiivinen yhteys ammatin työllisyyden kasvuun. Nämä vaikutukset yhdessä ovat sopu- soinnussa työllisyyskasvun polarisoitumisen kanssa. Työn fyysisyyden positiivinen vaikutus merkitsee erityisesti matalapalkkaisten ammat- tien kasvua, koska fyysisyys on korkeinta matala- palkkaisissa ammateissa (vrt. korrelaatiot palk- katason kanssa edellä). Vastaavasti työn autono- misuuden positiivinen kerroin merkitsee erityi- sesti korkeapalkkaisten ammattien työllisyyden kasvua, koska autonomisuus oli niissä korkeinta. Nämä yhdessä johtavat U-muotoiseen työllisyy- den kasvuun palkkatason suhteen.
Ammattien sisäisten palkkaerojen muutos- ten osalta tulokset (sarake 3) ovat huomatta- vasti hankalammin ymmärrettävissä. Fortin’in ja Lemieux’n (2016) teoreettisen perustelun mukaan tehtävämuuttujien vaikutusten palkan kasvuun ja toisaalta palkkaeroihin pitäisivät olla samansuuntaista ja regressiokertoimien pitäisi olla toistensa kerrannaisia palkka- ja hajontayh- tälöissä. Tulokset osoittavat, että kertoimet ovat kyllä yleensä saman merkkisiä, mutta kerran- naisuus ei toteudu aineistoon sovitetun mallin perusteella. Huomionarvoista on myös se, että neljästä merkitsevästä muuttujasta ainoastaan kaksi on merkitseviä molemmissa yhtälöissä. Nämä odotuksista poikkeavat piirteet tuloksissa saattavat viitata siihen, että kaikki Fortin’in ja Lemieux’n (2016) yhtälöiden johtamisessa teke- mät keskeiset oletukset eivät ole voimassa suo- malaisessa tutkimusaineistossa, jolloin estimoi- duissa yhtälöissä saattaa olla määrittelyvirheitä. Vaihtoehtoisesti palkkaneuvottelut tai muut työ- markkinainstituutiot ovat vaikuttaneet palkko- jen ja niiden hajonnan kehitykseen siten, että tulokset poikkeavat Fortin’in ja Lemieux’n raja- tuottavuusteoriaan pohjautuvasta teoreettisesta tarkastelusta.
Johtopäätelmät ja keskustelu
Työtehtävien jatkuva murros puhuttelee sekä työmarkkinoiden osapuolia, että herättää kiin- nostavia tutkimuskysymyksiä, joita voidaan tarkastella palkkojen ja työllisyyden raken-
40