Page 45 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
Artikkeleita
ristöön ja hoivan ihmisläheisiin tehtäviin tuo uusia vaatimuksia ja myös uusia arvoja koneiden suunnitteluun (ks. Borenstein & Pearson 2010). Esimerkiksi käyttöturvallisuuden varmistami- seksi tarvitaan yhteisiä suunnittelunormeja, kun entistä itsenäisemmät autonomiset koneet tulevat käyttäjän rinnalle. Koneiden herättämiin tunteisiinkin on syvennyttävä. Arvoiltaan ja kir- jaimellisestikin pehmeämpien robottien edessä on hyvä kysyä, lisääntyvätkö niiden myötä hoi- vankin alueella tarpeet ja mahdollisuudet mitata teknologian käytön tehokkuutta ja työn tuotta- vuutta. Näinhän on teollisen työn tehostami- sen pitkässä historiassa koneiden kanssa edetty. Tulevia kasvumarkkinoita arvioivat talouden toimijat (ks. esim. Wood 2016) kuten tietysti jo monetkin palvelurobotteja valmistavat yri- tyksetkin uskovat, että tällä alueella otetaan seuraavat tuottavuusloikat. Esimerkiksi hotel- lien huonepalvelu voi piankin hoitua roboteilla (esim. ”Savioke”), joten hoituisiko joku osa hoi- vassakin?
Asia on kiperä, sillä hoivaan liitetään sel- laisia piirteitä kuten inhimillisyys, läheisyys ja ainutkertaisuus. Teknologiaa oleellisem- pana voidaan silloin hyvinkin nähdä keskit- tyminen henkilökohtaisen sosiaalisen vuo- rovaikutuksen edellytyksiin (Sparrow 2016). Hyvinvointiteknologioiden tehokkuudesta, vai- kuttavuudesta tai hyötysuhteesta ei ole paljoa tutkimustietoa (Hofmann 2013). Osasyynä on epäilemättä se, ettei suoritteiden mittaus tällä alueella voi olla yhtä suoraviivaista kuin teol- lisessa työssä, jossa on voitu keskittyä määräl- lisiin muuttujiin, kuten henkilötyövuosiin tai raaka-aineiden hyödyntämisen tehokkuuteen. Hoivatilannetta tai hoitotapahtumaa ei voi yksi- oikoisesti tiivistää tai kiihdyttää eikä sen koko- naisvaltaista luonnetta toisaalta voi erottaa eril- lisiin tehtäviin (van Wynsberghe, 2013, p. 427). Mutta voiko hoivastakin antaa koneelle vastuuta, jos kone siihen vain pystyisi? Onko kehitettä- vissä kokonaan sellaisia uusia palveluja, jotka perustuisivat esimerkiksi etäläsnäoloon ja tek- nologia-avusteiseen terveyden ja hyvinvoinnin
edistämiseen? Ja mitä tämä tarkoittaisikaan alan työllisyydelle ja ammattikuville?
Teknologian kehityksen tuoma töiden uus- jako ja myös ”teknologinen työttömyys” on puhuttanut teollisuusmaissa pitkään ja aihe on ajankohtainen myös keinoälyn terästämässä ajassa (ks. Saner & Wallach 2015). On mielen- kiintoista huomata, kuinka suuren painoarvon digitalisoitumisen – ja sitä kautta myös roboti- soinnin – työllisyysvaikutuksia selvittäneet tut- kijat antavat tutkimuksissaan tälle historialle. Oxford Martin Schoolin tutkijat Frey ja Osborne (2013) käyvät läpi teollistumisen varhaishisto- rian paljon huomiota saaneessa analyysissään tietokoneautomaation työllisyysvaikutuksista. Myös London School of Economicsin tutkijat Graetz ja Michaels (2015) vertaavat robottituot- tavuuden kasvulukuja 17 kehittyneessä talou- dessa vuosina 1993–2007 Englannin höyrykone- vetoisen talouden lukuihin vuosilta 1850–1910. Heidän mukaansa tuottavuuslisä on roboteilla saavutettu neljänneksessä siitä ajasta mitä samaan meni höyrykoneiden aikana.
Nykyrobotit voivat simuloida jopa inhi- millisiä piirteitä, mutta ne ovat edelleen koneita, olipa sovellusympäristö mikä tahansa. Hoivakoneidenkin tulee olla hyödyllisiä, jotta niiden hankinta, ylläpito ja uusiminen tulisi perustelluksi. Niilläkin siis on myös tuottavuus- ja työllisyysvaikutuksia. On syytä muistaa, että yleisesti palvelurobotiikan kehitys – sen irrot- tautuminen tehdasrobotiikasta omaksi erikois- alueekseen – alkoi 1970-luvun tienoilla eli jota- kuinkin niihin aikoihin, kun edellisen kerran suuremmassa mitassa puhuttiin automaation mahdollisesti aiheuttamasta teknologisesta työt- tömyydestä. Tuolloin nähtiin juuri palvelut sel- laiseksi alueeksi, jonka uskottiin imevän teolli- suudesta vapautuvaa työvoimaa. Käynnissä on siis ollut rinnakkainen kehitys, jossa palvelujen on kuulunut työllistää ja jossa niihin on samalla ollut kehitteillä pidemmälle automatisoituja ja robotisoituja ratkaisuja.
Palvelurobotit olivat alkuun vain niin sanot- tuja kenttärobotteja, jotka kykenivät liikkumaan
45