Page 46 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
”luonnollisissa” ympäristöissä toisin kuin raja- tuissa puitteissa ja paikkaan sidotusti toimineet tehdasrobotit. Niillä hoidettiin etäohjattuina sellaisia tehtäviä, jotka koettiin ihmiselle vaa- rallisiksi tai sopimattomiksi. Entistä monipuo- lisempien palvelurobottien rakentaminen sai vauhtia halvoista mikrotietokoneista, keinoä- lytutkimuksen edistymisestä sekä tietoverkko- jen myötä 1990-luvulla tehostuneesta ohjausin- formaation välittämisestä. Kevyemmät ja suo- rituskykyisemmät robotit löysivät tiensä myös ihmisten pariin, ensiksi sairaaloiden kuljetuksiin ja kirurgian apuvälineiksi, mutta 2000-luvulta alkaen myös kotitalouksien kaupallisempiin sovelluksiin, kuten pölynimureihin ja ruohon- leikkureihin. Avustavan ja henkilökohtaisen hyvinvointiteknologian tarjonta on vähitellen kasvanut (ks. Miskelly 2001; Matthews 2006) ja hoivakentän robotiikka lisääntynee jatkossa merkittävästi myös tavallisille kuluttajille suun- nattujen laitteiden kautta.
Oma erityinen linjansa muodostunee kuiten- kin siitä kehitystyöstä, jossa keskitytään luo- maan robotti-innovaatioita nimenomaan hoi- van alueelle ja sen tuleville järjestelmille. Tällöin päädytään jälleen myös koneistumisen perintei- siin kysymyksiin, kuten sen vaikutukseen orga- nisaatioiden tehokkuuteen ja alan työllisyyteen. Edellä mainittu Freyn ja Osbornen (2013) tut- kimus on viime vuosien tunnetuimpia arvioita tietokoneistumisen ja digitalisoitumisen vaiku- tuksista tuleviin työmarkkinoihin, palkkoihin sekä ammatti- ja koulutusrakenteisiin. Hoito- ja hoivatyöt on näissä projisoinneissa nähty laa- dultaan sellaisiksi, että ne ovat ainakin toistai- seksi suhteellisen turvassa välittömiltä työlli- syysvaikutuksilta. Näin on päätelty myös muun- nettaessa tutkimuksen tulosta Suomen oloihin (Pajarinen ja Rouvinen 2014).
Palvelurobotiikan suunnat
Robottitutkimuksessa on kohta jo parin vuo- sikymmenen ajan suuntauduttu sosiaaliseen robotiikkaan, jolloin ihmisen ja koneen vuoro- vaikutuksesta on tullut kasvavan mielenkiin-
non kohde. Tällaista vuorovaikutusta on tut- kittu lähinnä kokeellisin menetelmin. Robotin ja ihmisen vuorovaikutusta, kuten myös roboti- saation vaikutusta toteutuviin työn sisältöihin, voidaan tutkia aidoissa toimintaympäristöissä vasta sitten, kun robotteja on laajemmin käy- tössä. Toistaiseksi palvelutöiden robotisoinnin suurta linjaa on etsittävä tietokoneistumisen tuoman kokemuksen pohjalta. Hoivatyönkin kannalta kiinnostava esimerkki on laajaan ame- rikkalaiseen empiiriseen aineistoon pohjautuva tutkimus, jossa jäsennettiin digitaalisen tekno- logian vaikutuksia työtehtävien laatuun ja työn sisältöihin 1980-luvun alusta 1990-luvun lop- puun (Autor ym. 2003). Kyseiset tutkijat päätyi- vät 2000-luvun alussa – sosiaalisen robotiikan tutkimuksen ollessa käynnistymässä – johto- päätökseen, jonka mukaan työmarkkinoilla oli tapahtunut menneen kahden vuosikymmenen aikana kahdenlaista siirtymää: yhtäältä rutiini- maisten töiden osuus oli pienentynyt ja toisaalta ruumiillisten töiden sijaan oli tarjolla enemmän analyyttisyyttä ja vuorovaikutuksellisuutta vaa- tivia tehtäviä.
Decker ja kumppanit (2017) ovat jäsentäneet palvelurobotiikan erityistä sovellutusaluetta tämän havainnon pohjalta laaditussa neliken- tässä. Ihmistyötä on korvattu tai täydennetty koneilla tutkijoiden mukaan kahdessa suun- nassa: fyysistä suoritusta vaativat työt antavat tilaa analyyttisille ja vuorovaikutteisille tai- doille ja rutiinimaiset suoritukset vähenevät. Teollisten rutiinitehtävien robotisoinnista on tutkijoiden mukaan edetty molemmilla akse- leilla kohti teollisuus- ja palvelurobotiikan seka- muotoja. ”Puhtaan” palvelurobotiikan sovelluk- set löytyvät tutkijoiden mukaan sieltä, missä tai- totasovaatimus on korkea ja missä ratkaistavat tehtävät eivät rutiinimaisesti toistu. Näitä ovat heidän mukaansa esimerkiksi lääketieteelliset robotit sekä myös robottiautot (Kuvio 1). On huo- mattava, että esimerkiksi robottiauton konsep- teihin sisältyy ainakin toistaiseksi vielä ihmisen päättelykyvyn ja lopullisen päätöksenteon optio. Hoivarobotiikankin ydinkysymyksenä voi pitää
46