Page 76 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Katsauksia ja keskusteluja
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
matalasuhdanne on voinut heikentää kohtaantoa, ja tämä on voinut olla erilaista maan eri alueilla.
Kohtaanto nanssikriisin jälkeen
Työmarkkinat ovat kohdanneet viime vuosi- kymmeninä monia muutoksia, jotka ovat voi- neet vaikuttaa työvoiman tarjonnan ja kysyn- nän väliseen kohtaantoon. Ensinnäkin työteh- tävien lisääntyvä automatisointi on vähentänyt työvoiman kysyntää rutiiniomaisista tehtävistä (Autor ja Dorn, 2012; Acemoglu ja Autor, 2011). Suomessa tämä on näkynyt keskipalkkaisten ammattien osuuden laskuna suhteessa matala- ja korkeapalkkaisiin ammatteihin (Mitrunen, 2013; Asplund, Kauhanen & Vanhala, 2015; Juvonen ja Ostbaum, 2017). Perinteisten ammattitaito- jen kysyntä on vähentynyt erityisesti teollisuu- dessa. Tämä on näkynyt mm. siinä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat nousseet suurimmaksi toimialaksi (Maczulskij ja Kauhanen, 2016) ja osa-aikatyön määrä on ollut ripeässä kasvussa erityisesti nanssikriisin jälkeen (Alatalo, 2016).
Toiseksi osa- ja määräaikaisten ja provi- siopalkattujen töiden osuuden lisääntyminen uusissa työsuhteissa ja avoimissa työpaikoissa on voinut vähentää työvoiman tarjontaa, hei- kentää työttömien työnhakijoiden hakuintoa tai nostaa työn vastaanottokynnystä (Maunu, 2016). Paikoitellen ja ajallisesti hyvinkin kattavat tulontasausjärjestelmät ovat voineet vähentää erityisesti matalapalkka-aloille tyypillisesti työl- listyvien työnhakuintensiteettiä. Sekä Kotamäen (2016) työllistymisveroaste- ja verokiilalaskel- mien että Pehkosen ym. (2018) käytettävissä oleviin tuloihin perustuvien laskelmien mukaan työllistymisen taloudelliset kannusteet ovat hei- kentyneet 2010-luvulla lähes kaikissa sosioeko- nomisissa ryhmissä.
Kolmanneksi työikäisen väestön ikärakenne ei ole kehittynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Erityisesti tiiviimmin työmarkkinoille kiinnitty- neiden 35—55-vuotiaiden työvoimaosuus on las-
kenut huomattavasti, noin kolme prosenttiyksik- köä, 54 prosentista 51 prosenttiin (Tilastokeskus, 2017; Pehkonen ym., 2018). Neljänneksi talous- kasvu on ollut nanssikriisin jälkeen Suomessa keskimäärin muita euromaita hitaampaa. Kansantalouden kokonaistuotanto on vasta nyt ylittämässä vuoden 2008 tason. Hitaan kasvun aikakausi on voinut synnyttää työmarkkinoi- den toimintaa heikentäviä rakenneongelmia. Erityisesti lisääntynyt pitkäaikaistyöttömyys on voinut rapauttanut taitoja ja osaamista sekä heikentää työmarkkinoille kiinnittymistä.6
Kuvio 2 havainnollistaa työ- ja elinkeinomi- nisteriön (TEM) tilastoaineistosta laskettuja Beveridge-käyriä vuosina 2006–2017. Kuviot on esitetty absoluuttisina työttömien ja vakanssien määrinä (Paneeli A) ja suhteellisina vakanssi- ja työttömyysasteina (Paneeli B). Tilastohavainnot viittaavat siihen, että Beveridge-käyrä on siir- tynyt poispäin origosta, eli aiempaa suurempi työttömien määrä ja korkeampi työttömyysaste yhdistyvät entistä kireämpiin työmarkkinoihin.
Käyrän etääntyminen origosta vuoden 2012 jäl- keen voidaan tulkita työmarkkinoiden toimin- nan heikentymiseksi ja rakennetyöttömyyden kasvuksi. Vastaavia, tätä tukevia tulkintoja voi tehdä myös muista työmarkkinoiden tilaa kuvaa- vista mittareista. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen tarkastelu periodeilta 2008–2010 ja 2014–2016 osoittaakin muun muassa että päät- tyneet ja vielä käynnissä olevat työttömyysjak- sot ovat pidentyneet huomattavasti (noin 16 ja 7 viikkoa), pitkäaikaistyöttömien osuus on nous- sut (noin 10 prosenttiyksikköä), ja avoimien työpaikkojen keskimääräinen kesto noussut (noin 4 päivää). Räisänen (2016), joka tarjoaa yksityiskohtaisen analyysin vakanssien kestoon vaikuttuvista tekijöistä vuoden 2016 aineistolla, yhdistääkin kohtaannon heikentymisen vuosina 2008–2015 työttömyyden ja vakanssien kesto- komponenttien kasvuun.
6 Tilastokeskuksen vakanssiaineistoon perustuva tarkastelu tuottaa samanlaisen visuaalisen tulkinnan; ks. Pehkonen ym. (2018).
76