Page 80 - Työpoliittinen aikakauskirja 1 2018

Katsauksia ja keskusteluja
Työpoliittinen aikakauskirja 1/2018
tyisesti vuoden 2012 jälkeen. Työttömyys- ja vakanssiasteet nousivat nopeimmin Vantaalla, jossa työttömyys nousi 7,5 prosentista 12,2 pro- senttiin ja vakanssiaste 1,34 prosentista 2,11 prosenttiin. Korkeimmat vakanssi- ja työttö- myysasteet vuonna 2016 olivat Helsingissä (2,3 ja 12,6). Matalimmat ne olivat Espoossa (1,5 ja 10,5).
Rakenne- ja suhdanneongelmista kärsineissä seutukunnissa työttömyys on noussut ja avoin- ten työpaikkojen määrä on vähentynyt. Tämä viittaa suhdanneongelmiin eli heikkoon työvoi- man kysyntään. Työttömien määrä nousi noin seitsemällä tuhannella vuodesta 2006 ja vuonna 2016 kuukauden aikana avautuvia työpaikkoja oli noin viidennes vähemmän. Havainnot avoin- ten työpaikkojen määrän vähentymisestä ja työttömyyden noususta viittaavat siihen, että näissä seutukunnissa työmarkkinatulemat hei- jastavat ensisijaisesti suhdanteista johtuvaa siir- tymää Beveridge-käyrällä, eivät työmarkkinoi- den kohtaannon heikentymistä.
Loppupäätelmiä
Taloustieteellinen kirjallisuus dokumentoi useita Beveridge-käyrän asemaan vaikuttavia tekijöitä (Pissarides, 2000; Elsby, Michaels ja Ratner, 2015). Keskeisiksi syiksi kohtaamat- tomuuteen nostetaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan alueellinen eriytyminen sekä kapei- kot jotka syntyvät, kun työnhakijan osaamis- tai koulutustaso ei vastaa uusien työpaikkojen vaatimuksia. Toinen keskeinen kohtaanto-on- gelmiin yhdistetty taustatekijöiden joukko korostaa palkanmuodostusta ja kannusteita, erityisesti eroja ja muutoksia yritysten palkka- tarjousten ja työnhakijoiden reservaatiopalk- koja välillä.
Aggregaattitason Beveridge-käyrän tarkaste- luun liittyy monia aiemmassa kirjallisuudessa dokumentoituja ongelmia (Tuomaala, 2016; Maunu, 2016). Erityisesti julkisen hakukanavan markkinaosuuteen ja vakanssien laatuun liit- tyvien tekijöiden takia tarkastelut voivat antaa puutteellisen kuvan aggregaattitason kohtaan-
nosta ja sen mahdollisista muutoksista. Tällaiset epävarmuudet saavat pienemmän merkityksen seutukuntakohtaisessa tarkastelussa, jossa koh- teena ovat alueiden väliset erot. Tämän artikke- lin tulokset viittaavatkin siihen, että erot aluei- den välillä voivat olla suuria.
Seutukuntakohtaisen analyysin mukaan työ- markkinoiden kohtaanto on heikentynyt vuosina 2012—2016 erityisesti maan seitsemässä suu- ressa seutukunnassa. Muiden 63 seutukunnan kokonaisvaikutus aggregaattitasolla havaittuun muutokseen on ollut pieni. Niissä työttömyyden nousu on yhdistynyt joko samalla tasolla pysy- vään tai vain lievästi kohonneeseen avointen työpaikkojen osuuteen. Avoimet työpaikat ovat vähentyneet erityisesti suhdanne- ja rakenneon- gelmista kärsineissä seutukunnissa.
Avoimien työpaikkojen ja työttömien työha- kijoiden heikko kohtaanto työmarkkinoilla mer- kitsee kansantalouden resurssien vajaakäyttöä. Tämä heikentää julkisen vallan mahdollisuuksia vastata kasvaviin, erityisesti ikääntyvän väes- tön synnyttämiin menopaineisiin. Tässä artik- kelissa esitetyt tulokset voidaan tulkita siten, että työmarkkinoiden kohtaantoa parantavat työvoimapoliittiset toimenpiteet, mm. työnha- kijoiden tuottavuutta, alueellista liikkuvuutta tai työn etsintää tehostavat toimet tulisi ensisijai- sesti kohdistaa maan suurimpiin seutukuntiin jotka ovat samalla myös koko maan taloudellista aktiviteettia lisääviä ja ylläpitäviä kasvukeskuk- sia. Kohdentaminen voisi mahdollistaa toimen- piteiden kokoluokan kasvattamisen ja lisäresurs- soinnin, joka voisi puolestaan vahvistaa politiik- katoimien vaikuttavuutta. Kasvukeskusten ulko- puolisilla alueilla politiikkatoimien painopisteen tulisi olla ennen kaikkea työvoiman kysyntää lisäävissä toimissa.
80