Page 15 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 2/2017
Artikkeleita
ammatillinen koulutus oli opetusviranomaisten tehtävänä. Talousneuvosto esitti työministeriön perustamista. Hankkeen poliittiset edellytykset kuitenkin muuttuivat viime tipassa ja lopulta työministeriö perustettiin vasta vuonna 1989. Myös talousministeriön perustaminen oli esillä 1940-luvulla.
1950-luvun lapiolinjasta eteenpäin
1950-luvulla ns. lapiolinja nousi keskeiseen asemaan työvoimapolitiikassa. Tällä tarkoitet- tiin julkisia töitä, johon työttömät sijoitettiin. Ne olivat paljolti rakennushankkeita, kuten tietöitä. Valtio teetti rautateitä ja maanteitä, kunnat puolestaan katu-, vesi- ja viemäritöitä. 1960-luvulla tällainen lähestymistapa alkoi muo- dostua kyseenalaiseksi, kun korostettiin ammat- titaitoa. Vuonna 1960 hyväksyttiin laki työttö- myyskorvauksista ja politiikka siirtyi työlinjalta korvauslinjalle. Liikkuvuutta ja ammattikurs- situsta tehostettiin myös 1960-luvulla. 1960- luvun lopulta lähtien kehitysaluepolitiikasta tuli myös tärkeä työvoimapoliittisesti etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa.
1956 säädetyssä työllisyyslaissa ensisijainen vastuu työttömyyden torjumistoimista siirrettiin kunnilta valtiolle. Valtio myös järjesti ennalta ehkäisevästi työllisyystöitä. Työllisyyslaissa täystyöllisyyttä tavoiteltiin ”pitäen tavoitteena työvoiman tarjonnan ja kysynnän tasapainon saavuttamista”. Ajattelutapa oli siinä mielessä uudenlainen, että työmarkkinoiden toimivuus nostettiin keskeiseen asemaan.
Kuitenkin 1950-luvun sekavaa poliittista tilan- netta kuvaa hyvin se, että esimerkiksi työnvälitystä ja ammatinvalinnanohjausta koskevien lakien val- mistelu eduskunnassa kesti kolme vuotta.
1950-luvun alussa työttömyys keskittyi voi- makkaasti sekatyöntekijöihin, jossain määrin myös pienviljelijöihin, maa- ja metsätaloustyön- tekijöihin sekä rakennustyöntekijöihin.
Kasvua tukevaan työvoimapolitiikkaan
1960-luvulla Pekka Kuusen 60-luvun sosiaa- lipolitiikka -teoksen vaikutuksesta ajatus työt-
tömyyden torjumisesta muuttui taloudellista kasvua tukevaksi työvoimapolitiikaksi. Kuusi esitti, että tavoitellun suunnitelmallisen inves- tointitoiminnan lunastushinta oli työttömyysva- kuutusjärjestelmän luominen. Niin kauan kuin yhteiskunta ei korvaa työttömän ansionmene- tystä, on se työttömyyspolitiikan hoitamisessa työttömien armoilla (emt, 182). Työlinjaa koh- taan esitettiin voimakasta kritiikkiä siitä, että se sitoi runsaasti julkisia varoja, joita ei jäänyt ”ekspansiiviseen talouspolitiikkaan”, jolla työ- voiman riittävä kysyntä olisi varmistettu pitkällä aikavälillä. Tarjontanäkökulmasta työlinjan vaa- rallisuus oli sen liikkuvuutta estävässä vaiku- tuksessa. Kuusen arvostelu oli työlinjan kritii- kin kolmas vaihe: ensin oli kiinnitetty huomiota kunnan ja valtion taloudenhoidon vinoutumiin, sitten töiden taloudelliseen kannattavuuteen ja nyt 1960-luvun alussa asiaa arvioitiin työmark- kinoiden toiminnan näkökulmasta.
Ammatilliseen liikkuvuuteen ja kohtaan- non ongelmiin alettiin kiinnittää huomiota 60-luvulla. Työllisyyskoulutus vakiinnutettiin vuoden 1966 lailla ammattikurssitoiminnasta. Vuonna 1969 ammatillinen koulutus rinnas- tettiin työhön ja kieltäytymisestä menetti työt- tömyysturvan. Työttömyyskassalaki uudistet- tiin SAK:n ja STK:n sopimuksella vuonna 1960. 1970-luvun alussa sovittiin puolestaan työt- tömyyseläkejärjestelmästä. Aluksi se oli tar- koitettu 60–64-vuotiaille, mutta vuoteen 1981 mennessä ikäraja oli laskettu 55 vuoteen. (emt, 185-9). 1960-luvulla koettiin ns. ”suuri muutto” kun väestöä siirtyi Etelä-Suomen asutuskeskuk- siin ja vuosina 1968–70 yli 100 000 suomalaista lähti Ruotsiin. Vaikka suuri muutto olikin suuri, Honkanen (2016, 33) kiistää 1960-luvun suuren muuton ainutlaatuisuuden: 1860–1930-luvuilla Amerikkaan lähti peräti 360 000 henkeä.
Ammatinvalinnanohjaus sai 1960-luvun alussa oman lainsäädäntönsä. Voidaan katsoa, että työntekijän ja ihmisen rooli työvoimapoli- tiikassa vahvistui tämän myötä. Jo Eino Kuusi oli hahmottanut ammatinvalinnanohjausta ja liikkeelle siinä päästiin 1930-luvulla, mutta
15