Page 52 - Työpoliittinen aikakauskirja 2 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 2/2018
50 %, osassa 40 %). Tämän seurauksena osa palveluntuottajista on hinnoitellut työnsä niin alas, ettei toiminta voi olla kannattavaa. Alhainen hinnoittelu näkyy palveluntuotta- jien toiminnassa siten, että tuottajat eivät käy- tännössä panosta palveluun juurikaan, vaan toteuttavat vain omaa peruskonseptiaan, joko työnvälitystä tai ”työnhaun valmennusta”. Yksittäistapauksissa hinnoittelu on perustu- nut myös siihen, että työnantajilta voidaan lisäksi periä rekrytointipalkkio, joka on koko pilottiajatuksen vastainen. Tämä selittää myös näiden toimijoiden huonoa tulosta. Jatkossa lähestymistapa ei todennäköisesti ole juridi- sesti mahdollista.
Toinen ongelma liittyy neuvottelumenet- telyissä käytyihin keskusteluihin hinnasta. Hinnoitteluun liittynyt keskustelu on saat- tanut lähtökohtaisesti perustua esimerkiksi Henkilöstöpalvelualojen liiton perusajatuk- siin työllistymisen hinnasta osana pilottiehdo- tuksia (Uudenmaan ja Pirkanmaan piloteissa TE-toimistojen pilottiehdotusta oli kehitetty yhteistyössä Henkilöstöpalveluyritysten liiton kanssa). Tällöin on muistettava, että samaan liittoon kuuluvat palvelutarjoajat ovat aiem- missa tutkimuksissa esittäneet, että heidän ydi- nosaamista ovat erityisesti korkeammin koulu- tetut ja lyhyemmän ajan (esim. 3–12 kk) työttö- mänä olleet työnhakijat.
Kun palveluntuottajat esittävät neuvotte- lumenettelyssä tietylle kohderyhmälle sovel- tuvaa hintaa, on näistä hinnoista usein jonkin verran karsittu siinä vaiheessa, kun kilpailutus lähtee käyntiin. Lisäksi tarjouksen vertailupe- rusteet ovat usein sellaisia, että ostajan esittä- mästä maksimihinnasta saa yhden pisteen ja joko määritellyllä hinnoittelun tai prosentti- määrän porrastuksella saa enemmän pisteitä. Tämä johtaa siihen, että menestyäkseen kilpai- lussa hinta on painettava mahdollisimman alas. Tästä seuraa jälleen palvelun kannattamatto- muutta ja joidenkin palveluntuottajien halut- tomuutta toteuttaa asioita palvelun ”mustan laatikon sisällä”.
2.
Vaikuttavuudesta ei makseta -haaste
52
Tarkastelluissa piloteissa yhdessäkään ei ole maksettu pidemmän tähtäimen vaikuttavuu- desta eli työssä pysymisestä vaan eri mittaisista ja erilaisista työsopimuksista. Tästä aiheutuu seuraavia vaikutuksia:
– Palveluntuottajat keskittyvät vain rekry- tointiprosesseihin ja niiden käynnistämi- seen (eli meneillään olevat rekrytointipro- sessit jätetään vähemmälle huomiolle palve- luun saapuvilla) ja työssä pysymiseen esim. koeajalla ei kiinnitetä mitään huomiota. Tämä toimii parhaiten nyt usein pilotoiduissa kor- keammin koulutettujen ja tiettyjen osaami- salojen kohderyhmissä. Eli käytännössä pilo- teissa syntyy lähinnä lyhytkestoista työnvä- lityksen tukipalvelua, mutta ei kokonaisval- taista työllistymisen edistämisen palvelua.
– Asiakkaat, jotka työllistyvät palvelun alussa ja kokevat, että heillä oli merkitystä vain työllistymisensä kannalta, antavat huonoa palautetta ja toivovat, että palveluntuottajille ei kompensoitaisi mitään.
– TE-toimiston edustajat ajattelevat samalla tavalla kuin asiakkaat: palveluntuottajille ei pitäisi maksaa, jos asiakas työllistyy heti palvelun alussa. Tämän tyyppiset ajatukset heijastuvat joko myöhempiin pilotteihin ja niiden kilpailutuksiin tai yhteistyöhön asiakkaiden kanssa.
Tuloksiltaan heikoimmat palveluntuottajat korostavat suoritemaksujen tärkeyttä muita enemmän ja haluaisivat, että palvelussa makset- taisiin enemmän kiinteitä maksuja. Kiinteiden maksujen ongelmaa käsitellään myöhemmin tässä raportissa. Mallin yksi haaste järjestäjän puolelta on se, että yksittäisten asiakkaiden työl- listymisen tulosten seuraaminen on nykyjärjes- telmissä hyvin työlästä.
3. Suoritemaksut on kytketty tekemiseen ja ris- kin vähentämiseen, ei markkinoiden luomi- seen