Page 15 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Artikkeleita
Työmarkkinajärjestöjen toiminnan ytimessä on edunvalvonta (Crouch 1982; Pietiäinen 1995; Bergholm 1997a, 2005a, 2007 ja 2012). Etujärjestöjen toimintaa on tarkasteltu usein ensisijaisesti puoluepoliittisen kamppailun kenttänä (Ketola 2007, Keränen 2010; Korkeaoja 2009). Olen tutkimuksissani korostanut enem- män työmarkkinalogiikkaa tai tapahtumaketju- jen arvaamattomia lopputuloksia, jolloin avau- tuu monimutkaisempi kuva ristiriitojen täyttä- mästä vuorovaikutuksesta eri toimijoiden välillä (Bergholm 1997a, 1997b, 2000, 2005a, 2007, 2011b, 2012 ja 2015; Bergholm-Bieler 2013.)
Suomen yhteiskuntapolitiikan yleinen kehi- tys oli vuosina 1944–1956 ristiriitojen ja komp- romissien vuorottelua. Ristiriitoja loi ja komp- romisseihin vei se, että hinnat ja palkat kytkey- tyivät noina vuosina hyvin läheisesti yhteen. Omien jäsentensä reaalitulojen kasvua puolus- tivat palkansaajien ja työnantajien keskusjärjes- töt: Henkisen Työn Keskusliitto (HTK), Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto (SAK), STK ja Liiketyönantajain Keskusliitto (LTK) (Mansner 1984; Pietiäinen 1995; Bergholm 2005a).
Toisen maailman sodan jälkeen myös maa- taloustuottajien järjestäytyminen lisään- tyi. Tulonjakokamppailuun osallistui myös Maataloustuottajain Keskusliitto (MTK), joka kasvoi 1950-luvulla jäsenmäärältään Suomen suurimmaksi etujärjestöksi. Suomen tulonja- kokamppailu oli vuosina 1944–1956 nelikan- tainen kenttä, jossa valtiovallan, työnantajajär- jestöjen, työntekijä- ja toimihenkilöjärjestöjen ohella myös maataloustuottajien MTK ja sen pienempi ruotsikielinen sisarjärjestö Svenska Landsbruksproducenternas Centralförbund vaikuttivat olennaisesti tulonjakoon. (Kananen 1986; Sauli 1987; Bergholm 2005a.)
Brittiläinen yhteiskuntatieteilijä Colin Crouch on tutkinut Euroopan maiden työmark- kinasuhteita. Suomi nousee Crouchin tutkimuk- sessa yhdeksi niistä mielenkiintoisista tapauk- sista, joiden työmarkkinajärjestelmissä tradi- tio ja muutos kytkeytyvät dynaamisesti yhteen. Hänen mukaansa läntisen Manner-Euroopan
ja anglosaksisten maiden olennainen ero on se, että anglosaksissa maissa valtiovalta ei anta- nut yhteiskunnallista tilaa työmarkkinajärjes- töille, jotta työmarkkinajärjestöjen ja valtioval- lan yleinen poliittinen vaihto (General Political Exchange) olisi voinut kehittyä. Hän tuo esiin sen, että valtiot ottaessaan työmarkkinajärjestöt mukaan talous-, elinkeino- tai sosiaalipolitiikan muotoiluun samalla esitti niille vastavuoroisesti vastuita ja velvollisuuksia. Kuitenkin Crouchin käsitys yhteiskunnallisen tilan antamisesta etujärjestöille on osittain ongelmallinen, koska Suomessa valtiovalta ajoittain rajasi palkkaky- symyksissä järjestöjen liikkumatilaa hyvin suo- raviivaisesti. (Crouch 1996.)
Valtio velvoittaa tekemään työehtosopimuksia
Markku Mansner STK:n historiassa ja Marjaana Valkonen SAK:n historiassa ovat korostaneet Tammikuun kihlausta 1940 ja STK:n ja SAK:n solmimaa ensimmäistä yleissopimusta työmark- kinasuhteiden käännekohtana (Mansner 1981 ja 1984; Valkonen 1987). Ne ovat olennaisia työelä- män suhteita muovanneita tapahtumia, mutta niiden korostaminen jättää katveeseen Suomen työehtosopimusjärjestelmän ja suomalaisen työ- markkinasuhteiden kaksoissidosluonteen syn- nyn kannalta olennaisen valtiollisen päätöksen synnyn.
Valtiovallan ja työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteistyö oli Suomessa toisen maailmansodan aikana työvoima- ja palkkahallinnossa läheistä. Työmarkkinajärjestöjen edustajat osallistuivat hinta- ja palkkaneuvostossa ja sen palkkajaos- tossa uuden palkkasäännöstelyn valmisteluun kiistellen. Paasikiven hallitus joutui kesäkuussa 1945 äänestäen ratkaisemaan tulevan palkka- säännöstelyn puitteet. Kiistaa oli palkkaerojen suuruudesta yleensä ja miesten ja naisten väli- sestä palkkaerosta erityisesti. SAK:n ja vasem- miston ajama niukempien palkkaerojen linja voitti valtioneuvostossa. Hallitus antoi Suomen yhteiskuntakehityksen kannalta 19.6.1945 poik- keuksellisen merkittävän päätöksen, joka mää-
15