Page 40 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
lan. Naiset suosivat työskentelypaikkana kotia miehiä useammin. Nykyisin etenkin asiantunti- jatyötä tekeville tavanomaiset työskentelytilat, kuten hotelli, kirjasto, asiakkaan tai yhteistyö- kumppanin tilat, kahvila ja avokonttori jäivät työtilasuosikkilistassa hännille. Kahden hengen huonetta piti hyvänä ratkaisuna vain hieman edellisiä vaihtoehtoja useampi. Yhä lisääntyvät monitilatoimistot eivät siis välttämättä ole niitä työn teon paikkoja, joita sote-johtajat suosisivat voidessaan valita.
Työolobarometrin (Mähönen 2017) mukaan erityisesti ylemmillä toimihenkilöillä on nykyi- sin melko hyvät mahdollisuudet vaikuttaa työn teon paikkoihin ja tiloihin. Niin ikään etätyöt ovat tässä joukossa yleisiä. Tässä mielessä työn- teon paikkoihin liittyvät unelmat toteutuvat jo melko hyvin. Myös hyvin ihannetyöpaikkojen listalla menestyneet yhteisölliset työtilat vai- kuttaisivat olevan lisääntymässä. Ne kielivät osaltaan muutoksista työn teon tavoissa sekä työyhteisöllisyyden logiikoissa. (Ks. Houni & Ansio 2015.)
Työsuhdemalli on yksi keskeinen työntekoa puitteistava tekijä. Viime aikoina on käyty pal- jon keskustelua siitä, ovatko perinteiset palkka- työsuhteet kenties vähenemässä ja esimerkiksi pienyrittäjyys ja itsensätyöllistäjyys kasvussa (Pärnänen & Sutela 2014; Pyöriä toim. 2017). Erityisesti sosiaali- ja terveysalalla on sote-uu- distusten vuoksi ajankohtaista pohtia tämän ohella kysymystä siitä, onko työnantaja ihanne- tapauksessa julkiselta vai yksityiseltä sektorilta.
Selvä enemmistö sote-alan johtajista nosti ihannetyösuhdemalleihin työskentelyn palkka- työsuhteessa julkisella sektorilla. Naisista tämän työsuhdemallin valitsi jopa 77 %, kun miehistä sille antoi äänensä 63 %. Miehistä reilu kolman- nes (34 %) valitsi suosikkilistalleen itsensätyöl- listäjyyden, eli yksinyrittäjän, ammatinharjoit- tajan tai free lancerin aseman, kun naisista tätä mallia suosi vain 18 %. Reilun viidenneksen ihannetyösuhdemalleihin lukeutui myös palk- katyö pk-sektorin yrityksessä, mutta suuressa kansainvälisessä yrityksessä halusi työskennellä
vain reilu 10 % vastaajista. Lähes yhtä moni suosi työnantajana järjestöä.
Vastaajista 30 prosenttia valitsi useamman työsuhdemallin yhdistelmän, eli ns. monityö- suhteisuuden (Järvensivu 2014). Kahden työsuh- demallin yhdistelmistä suosituimmat vaihtoeh- dot olivat julkisen sektorin palkkatyö täydennet- tynä joko itsensätyöllistäjyydellä tai palkkatyöllä pk-sektorin yrityksessä. Kolmen työsuhdemallin kombinaatiossa tavanomaisin valinta oli julki- sen sektorin palkkatyö, itsensätyöllistäjyys ja palkkatyö pk-yrityksessä. Monityösuhteisuuden osalta tilastot eivät tällä hetkellä mahdollista kovin tarkkaa vertailua siihen, miten hyvin tämä työnteon ihanne jo toteutuu. Jonkinlaisia suh- teutuksia voi kuitenkin tehdä (Taskinen 2017). Ylipäänsä sivutyöt ovat lisääntyneet selvästi vii- meisimmän vuosikymmenen aikana, mutta nii- den määrä vaikuttaisi vielä vähäiseltä (n. 6 pro- senttia työllisistä) verrattuna pelissä useampia työsuhdemalleja valinneiden lähes kolmannek- sen osuuteen (mt.).
Työn rytmitys ja liikkuminen ihannetyöpäivänä
”Päivää määrittelisi se, että itse saa tehdä, mitä tekee missäkin välissä ja itsellä on hallinta siitä, mihin se vaikuttaa.” (avovastaus)
Työpaikan ihanne-etäisyys kotoa oli 69 pro- sentilla maksimissaan viisi kilometriä, 40 pro- sentin mielestä kolme kilometriäkin riitti hyvin. Toisaalta 40 prosenttia priorisoi myös 5-10 kilo- metrin matkaa. Alle kilometrin tai yli kymme- nen kilometrin työmatkoja halusivat vain harvat. Ihanne-etäisyydet ovat siis selvästi lyhyempiä kuin ne työmatkat, joiden taittamiseen yhteis- kunnan tasolla katsotaan ihmisten olevan vel- vollisia.
Lyhyet etäisyydet sopivat yhteen sen kanssa, että selvästi suosituimmat tavat taittaa työmatka ihannetyöpäivänä olivat kävely ja pyöräily. Kolmanneksi suosituin valinta oli oma auto. Sen sijaan junat, bussit ja lentokoneet jäivät selkeästi edellä mainituista saaden kannatusta vain hyvin harvoilta johtajilta.
40