Page 42 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
ihannetyöpäivä päättyisi kello 15.30–17. Reilu kymmenen prosenttia haluaisi lopettaa aiemmin ja sama määrä myöhemmin.
Pelaajat saivat lisätä ihannetyöpäiväänsä myös taukoja. Eniten taukoja ryhmiteltiin siten, että työpäivässä oli kaksi lyhempää taukoa ja yksi pidempi tauko. Toiseksi tullut vaihtoehto ei jää- nyt paljoakaan tästä perinteisestä työaikamal- lista, vaan jopa kolmannes kaikista vastaajista porhaltaisi työpäivänsä läpi yhden pysähdyksen taktiikalla. Näistä 86 prosenttia pitäisi ihanne- työpäivänään yhden tauon, joka olisi kestoltaan 20–60 minuuttia. Tässä mallissa naisten tauon keskiarvo oli 34 minuuttia ja miesten 41. Muissa tauotustavoissa taukoaikaa tuli päivään jonkin verran enemmän.
Vaikka ihanteellisissa työajoissa näkyi tyypil- lisen toimistoajan piirteitä, myös yksilöllinen vaihtelu preferensseissä tuli selvästi näkyviin, mikä puhuu työntekijälähtöisen työajan jous- tavuuden puolesta. Työn rytmittämismahdolli- suudet ovat jo nyt monilla suomalaisilla kohtuul- lisen hyvät, sillä joustavat työajat ja etätyö ovat lisääntyneet vuosien saatossa selvästi (Mähönen 2017).
Ihanteelliset sosiaaliset suhteet
”Haluaisin työskennellä täysin omassa rauhas- sani omien ajatusteni kanssa miellyttävässä ympäristössä, jossa katse lepää (esim. hieno luontomaisema työhuoneen ikkunasta nähtynä), koira seuranani. Esimiehen ym. henkilöt, yhteis- työkumppanit tapaisin vain silloin, kun tarvitsen työni etenemistä varten kommentteja.” (avovas- taus)
Edellä esitimme kuvan, jossa näkyivät vastaa- jien valittavina olevat ihannetyöpäivänä koet- tuja tunteita vastaavat hymiöt. Hymiöiden käy- töstä johtuen peli sisältää tulkinnanvaraisuutta siinä, mitä tunnetta mikäkin kasvonilme hymi- össä edustaa. Hymiöistä tulkittuna iloisuus ja innostus saavuttivat suurimman suosion ihanne- työpäivän tunnetiloina. Esimerkiksi tyytyväisyys hävisi näille selvästi, vaikka sitä on perinteisesti pidetty työtyytyväisyyden käsitteen merkityk-
sessä keskeisenä työhyvinvoinnin mittarina. Miesten ja naisten suosikkitunteet poikkesivat hieman toisistaan. Naisille tyypillisempiä valin- toja olivat iloisuus, onnellisuus, yhteenkuulu- vuus ja tyytyväisyys, kun taas miehistä lähes puo- let tavoittelivat ylpeyden tunnetta naisten osuu- den jäädessä tämän osalta alle kolmannekseen.
Työpäivän aikana lähes 90 prosenttia pelaa- jista halusi kohdata työkaverin tai jonkun muun ennalta tutun ihmisen. Työkaverit olivat erityi- sesti naisvastaajien mieleen. Uusi ihmiskontak- tikin mahtui noin kolmen neljäsosan ihannetyö- päivän sisään. Ehkä hieman yllättäen oman alai- sensa halusi kohdata huomattavasti harvempi, eli vain noin puolet vastaajista, esimiehensä hieman tätä useampi. Miehistä lähes viidennes kohtasi ihannetyöpäivänään robotin, kun taas naisista vain 4 prosenttia unelmoi robotin koh- taamisesta. Sen sijaan koira kuului joka viiden- nen naisen ihannetyöpäivään.
On selvää, että vaikka työyhteisöllisyys onkin muutoksessa, sosiaaliset suhteet ovat myös jat- kossa tärkeässä roolissa työnteossa. Yhteistyö robotin tai keinoälyn kanssa lisääntyy niin ikään kaiken aikaa (Oksanen 2017). Vastaajien keskuudessa havaittu sukupuolten välinen ero halukkuudessa kohdata robotti ihannetyöpäivän aikana on ikävä muistutus työelämän segregaa- tiosta ja antaa viitettä siihen suuntaan, ettei tämä sukupuolen mukainen eriytyminen edelleen- kään ole katoamassa.
Sosiaalisten suhteiden tärkeästä merkityk- sestä huolimatta eräänlaisena työskentelyihan- teena perinteisesti pidetty tiimityö ei saavut- tanut vastaajien keskuudessa suurta suosiota, sillä vain muutama prosentti suosi noin viiden hengen pysyväjäsenistä työryhmää ja sama määrä vaihtuvajäsenistä ryhmää. Lähes puolet halusi mieluiten työskennellä itsenäisesti, mutta toisten keskellä tai välittömässä läheisyydessä. Toiseksi mieluiten olisi työskennelty yksin omassa rauhassa, mikä sopii hyvin yhteen sen kanssa, että omaa työhuonetta pidettiin useim- miten ihanteellisimpana tilaratkaisuna.
Sosiaalisten suhteiden ja työyhteisöllisyyden
42