Page 59 - Työpoliittinen aikakauskirja 3 2017

Työpoliittinen aikakauskirja 3/2017
Artikkeleita
tään erityisen hyvin, ja joissa työntekijät ovat tyytyväisiä niin työhönsä kuin työnantajaansa- kin. Kuitenkin sekä kokemusperäisesti että kir- jallisuudesta löytyy esimerkkejä myös toisen- laisista yrityksistä. Eräässä oikeustapauksessa käsiteltiin liikuntapalvelualan yritysten entisten työntekijöiden sunnuntaityökorvausten maksa- mista, työsuhteiden perusteetonta päättämistä sekä irtisanomisajan palkkoja. On todettu, että siinä kyse tyypillisistä alalla esiintyvistä ongel- mista (Karppinen 2011, 24–30).
Empiirisenä aineistona hyödynnän tutkimus- hankkeessamme tuotettuja liikunnanohjaajien (kuusi naista) ja liikunta-alan yrittäjien (kolme naista ja yksi mies) haastatteluja. Lisäksi aineisto koostuu erilaisista joogaa koskevista suomalai- sista mediateksteistä ja 15 joogaopettajan vapaa- muotoisesta haastattelusta. Näitä aineistoja täy- dennän autoetnogra sesti tuotetulla aineistolla, koska olen myös itse sivutoiminen joogaohjaaja. Hyödynnän omia kokemuksiani ja tietämistäni joogan harjoittamisesta, opettamisesta ja ylipää- tään joogaan liittyvien ilmiöiden tutkimisesta. Aineistot täydentävät toisiaan ja niitä analysoi- malla on mahdollista rakentaa riittävän selkeä kuva yksityisen liikuntapalvelualan työstä kaik- kine piirteineen.
Aineiston analyysissä olen käyttänyt teoria- ohjaavaan sisällönanalyysiin pohjautuva mene- telmää (Krippendor 2004; Saari 2014; Tuomi & Sarajärvi 2009), jossa olen keskittynyt uuden työn ja työn haurastumisen kannalta keskeisiin teemoihin ja kysymyksiin. Teoriaohjaavassa sisällönanalyysissä teoria suuntaa analyysiä, mutta lopullinen analyysi tehdään tutkimusai- neiston, aiheen käsitteellistysten ja aiemman tutkimustiedon pohjalta (Saari 2014, 54; Tuomi & Sarajärvi 2009, 96–97). Olen analyysissä kes- kittynyt erityisesti ohjaajien työn haurastumisen piirteisiin eli siihen, millä perusteella heidän työ- tään voi kutsua prekaariksi työksi. Olen lukenut litteroituja haastatteluja sekä lehtiartikkeleista saatua aineistoa, ja teemoitellut ne tutkimusky- symyksen kannalta keskeisten teemojen avulla. Lisäksi olen täydentänyt aineistoja omilla koke-
muksillani joogaohjaajana. Haastatteluaineistoa esittäessäni haastateltavat eivät ole tunnistetta- vissa. Myös kaikkien liikuntapalvelualan yritys- ten tiedot on artikkelissa muutettu tai häivytetty tunnistamisen välttämiseksi.
Palkattua ja palkatonta työtä
Yksityisen liikuntapalvelualan työntekijöiden toimeentulo koostuu tyypillisesti sekä palkka- työn että yrittäjyyden eri muotojen yhdistel- mästä. Tämä ei kuitenkaan aina ole ohjaajien oma valinta. Alalla toimii työnantajia, jotka eivät palkkaa ohjaajia työsuhteeseen vaan haluavat toimia laskuttavien ohjaajien eli ali- hankkijoiden kanssa. Näin heille ei koidu työn- antajan lakisääteistä vastuuta ja velvollisuuk- sia. Esimerkiksi Helsingissä sijaitsevat joogasalit S nksi ja Pihasali ovat päätyneet siihen, että ne eivät palkkaa ketään vaan tarjoavat töitä free- lancer-joogaopettajille, joilla on oma toiminimi. Pihasalin omistaja Hanna Roax toteaa Ananda- lehden (3/2013) haastattelussa, että näin vastuu ja kulut jakautuvat puoliksi joogasaliyrittäjän ja joogaopettajan kesken ja joogasalin pyörittämi- nen on mahdollista. ”Pyrimme pitämään yritys- rakenteen kevyenä, jolloin lakisääteiset maksut ja stressi ei kaadu niskaan”, Roax jatkaa (Ananda 3/2013, 33). Myös osa tutkimukseemme haasta- telluista joogasaliyrittäjistä sanoo suoraan, ettei- vät he halua olla kenenkään työnantajia. He toi- vovat, että kaikki joogaopettajat työskentelisivät omalla toiminimellä.
Toisaalta yksityisellä liikuntapalvelualalla on myös työnantajia, jotka eivät tee ohjaajien kanssa alihankintasopimuksia lainkaan, vaan palkkaa- vat kaikki ohjaajansa työsuhteeseen. ”Siinä he pystyy sanelemaan tiettyjä asioita enemmän, ja he pystyy tiettyjä asioita käskemään ja edellyttä- mään työntekijöiltä”, kuten eräs haastattelemani ryhmäliikunnan ohjaaja totesi.
Yksi esimerkki edellä mainituista ”niskaan kaatuvista” lakisääteisistä maksuista on sunnun- taitunneista maksettava korvaus. Työaikalaki (1996/605) määrittää, että ”säännöllisenä työ- aikana tehdystä sunnuntaityöstä on maksettava
59