Page 44 - 3 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 3/2018
(Pitkäaikais)työttömyyden nousu ja lasku: kuinka vaikea tilanne oli ja onko ongelma nyt ratkaistu?
Korkeimmillaan (vuositason) työttömyysaste on 2000-luvulla ollut 9,4 % vuonna 2015 – alim- millaan se 6,4 % oli vuonna 2008. Kolmen pro- senttiyksikön nousu on paljon - vaikka toi- saalta voi sanoa, että ottaen huomioon taantu- man erittäin pitkän keston työttömyys kasvoi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen valossa lopulta melko vähän. Työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli enimmillään noin 250 000 vuonna 2015, joten vuodesta 2008 vuoteen 2015 työttömien määrä työvoimatutkimuksessa nousi vain 80 000 hengellä. Sen sijaan työnvälitystilas- toissa työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi erittäin voimakkaasti. Vuositasolla työttömien työnhakijoiden määrä oli huipussaan vuosina 2015 ja 2016 noin 350 000 henkeä – verrattuna vuoteen 2008 työttömien työnhakijoiden määrä kasvoi lähes 150 000 hengellä.
Kuten hyvin tiedetään, työvoimatutkimus ja työnvälitystilasto mittaavat eri asiaa ja siksi luvut ovat hyvinkin erilaiset4. Aktiivisesta työnhausta luopuminen ei työvoimatutkimuksessa näy työt- tömyyden nousuna vaan työvoiman ulkopuo- lella olevien määrän kasvuna. Taantuman aikana työvoiman ulkopuolella olevien määrä nousikin voimakkaasti. Osa noususta selittyi ikärakenteen muutoksella, mutta osin kyse oli nimenomaan ainakin tilapäisesti ja osin pidempiaikaisesti- kin työnhausta luopuneiden määrän kasvusta. Etenkään pitkäaikaistyöttömyys ei välttämättä näy koko määrältään virallisessa työttömyysas- teessa. Samasta syystä työvoimatutkimukseen
perustuva ja mm. EU-vertailuissa käytettävä pitkäaikaistyöttömyysaste on yleensä antanut Suomen tilanteesta todellisuutta positiivisem- man kuvan.
Sen sijaan TEM:n työnvälitystilastossa pit- käaikaistyöttömyys kolminkertaistui vuodesta 2009 vuoteen 2016 ja oli korkeimmillaan lähes 124 000 henkeä vuonna 2016. Todellisuudessa tilanne ei kuitenkaan ollut aivan näin paha, sillä vuonna 2017 aloitetut ns. määräaikaishaastat- telut5 paljastivat, että työnvälitystilastoissa oli melko paljon työttömiä työnhakijoita, jotka tosiasiassa eivät enää olleet työttömiä. Sama koski pitkäaikaistyöttömiä. Tilastojen ajan tasalle saattaminen oli määräaikaishaastattelu- jen ehkä yllättäväkin sivutuote6; haastattelujen tavoite luonnollisesti oli lisätä työnhakijoiden henkilökohtaisten kontaktien määrää, koska sen on tutkimuksissa todettu olevan tehokas tapa edistää työllistymistä. Voi siis sanoa, että kun Tilastokeskuksen työvoimatutkimus ei ”tunnista” kaikkia pitkäaikaistyöttömiä työttö- miksi, niin TEM:n työnvälitystilasto puolestaan on ”liioitellut” sekä työttömien työnhakijoiden että pitkäaikaistyöttömien määrää7. Tuomaalan (2018) arvion mukaan määräaikaishaastattelu- jen vaikutus tilastojen ajantasaistamiseen on vuonna 2017 saattanut olla jopa 20 000–30 000 henkeä.
Edellä kuvattu tilastojen täsmentyminen selitti sitä, miksi työttömyys ja pitkäaikaistyöt- tömyys vuonna 2017 lähtivät laskuun selvästi odotettua aiemmin ja voimakkaammin. Viime aikoina työttömyyden laskussa ei kuitenkaan ole kyse tästä, vaan yhä enemmän siitä, että (pitkä-
4 Työvoimatutkimuksessa työtön on henkilö, joka haastattelututkimuksessa kertoo olleensa vailla työtä ja hakeneensa aktiivisesti töitä; työnvälitystilastossa seurataan työttömäksi työnhakijaksi ilmoittautunei- den määrää.
5 Vuoden 2017 alussa ryhdyttiin toteuttamaan työttömien määräaikaishaastatteluja siten, että niiden väli olisi korkeintaan 3 kk. Ensisijainen tavoite oli työllistymisen edistäminen, mutta sivutuotteena myös työnvälitystilastot täsmentyivät vastaamaan paremmin todellista tilannetta. Vaikutusten evaluointi on kesken.
6 Haastatteluissa kävi ilmi, että osa työnvälitystilaston työttömistä työnhakijoista oli siirtynyt pois työttö- myydestä, mutta tätä tietoa ei ollut työnvälitystilastossa; niin on ollut myös aiemmin, sillä työnhakijalla ei ole velvoitetta ilmoittaa syytä, miksi ei enää ole työnhakijana.
7 Nähtäväksi jää, miten tulossa oleva tulorekisteri muuttaa tilannetta.
44