Page 12 - 4 2018
P. 12

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
 työehtosopimusneuvotteluissa) oloissa tällai- sia kustannuksia ei voi välttää (ks. Boeri ja Van Ours 2008). Taloustieteen teoreettisessa analyy- sissa irtisanomiskustannukset mallinnetaankin usein verona irtisanomisille. Koska työsuhde- turva aiheuttaa yrityksille kustannuksia irtisa- nomistilanteessa, se vähentää yrityksen tekemiä irtisanomisia. Samanaikaisesti parempi työsuh- deturva (irtisanomissuoja) vähentää myös uusien työntekijöiden rekrytointeja, koska yritykset ottavat rekrytointipäätöstä tehdessään huo- mioon mahdolliset tulevan työvoiman irtisano- misen kustannukset. (Skedinger 2011). Tiukempi työsuhdeturva vähentää näin ollen työvoiman vaihtuvuutta, koska työsuhdeturva vähentää sekä työntekijöiden irtisanomisia että rekrytoin- teja (Boeri ja Van Ours 2008). Vastaavasti myös työntekijöiden virta työttömyyteen ja toisaalta työttömyydestä takaisin työllisyyteen vähenee. Johtuen näistä vastakkaisista vaikutuksista irti- sanomissuojan vaikutus työllisyyden ja työttö- myyden nettomuutokseen on teorian mukaan epäselvä.
Irtisanomislainsäädäntöä koskeva empii- rinen kirjallisuus jakautuu kahteen haaraan. Ensimmäinen kirjallisuushaara vertailee eri maiden irtisanomislainsäädännön tiukkuutta ja niiden työttömyysasteen, työllisyysasteen ja työvoimavirtojen eroja (esim. Addison ja Teixeira, 2003). Maiden välisiin tarkasteluihin liittyy useita ongelmia. Ensiksi, irtisanomis- lainsäädännön tiukuutta on hyvin vaikea mitata yhdenmukaisesti maiden välillä (Skedinger, 2011). Toiseksi, maiden välisillä aineistoilla on hyvin vaikea arvioida irtisanomissuojan ja työ- markkinatulemien välistä syy-seuraussuhdetta (Cahuc ym., 2015, s. 875). Useissa tutkimuksissa havaittu positiivinen korrelaatio tiukemman irtisanomislainsäädännön ja työttömyysasteen välillä voi johtua esimerkiksi siitä, että negatii- vinen taloudellinen shokki nostaa työttömyyttä ja lisää samalla vaatimuksia irtisanomissuojan kiristämisestä. Myös muut maiden väliset erot instituutioissa ja niiden muutoksissa voivat selit- tää irtisanomislainsäädännön ja työmarkkina-
tulemien välisen korrelaation. Yhteenvetona maiden välisistä vertailuista voidaan sanoa, että tiukempi irtisanomissuoja vähentää työmark- kinavirtoja, mutta työllisyyden ja työttömyyden tasoon liittyvät tulokset ovat ristiriitaisempia (Skedinger, 2011).
Toinen kirjallisuuden haara tutkii irtisano- missuojaa hyödyntäen toimiala-, yritys- tai yksi- löaineistoja. Näissä tutkimuksissa pyritään usein arvioimaan lainsäädäntöön tehtyjen muutosten vaikutuksia työllisyyteen ja työvoimavirtoihin. Nämäkin tutkimukset saattavat käyttää aineis- toja useista maista, mutta usein ne keskittyvät tiettyjen politiikkamuutosten arviointiin. Nämä tutkimukset antavat usein uskottavampia tulok- sia irtisanomissuojan ja työmarkkinatulemien välisestä syy-seuraussuhteesta. Toisaalta tällai- silla tutkimuksilla ei voida arvioida reformien kokonaistaloudellisia vaikutuksia.
Yritys- tai toimialatasolla tehdyt maiden väli- set vertailut havaitsevat tyypillisesti, että tiu- kempi irtisanomissuoja laskee sekä rekrytointi- että irtisanomisastetta (Messina ja Vallanti, 2007; Haltiwanger ym., 2014). Yritys- ja yksi- lötason aineistoilla tehdyt lakimuutosten arvi- oinnit antavat uskottavimpia tuloksia irtisano- missuojan vaikutuksista taloudellisiin tulemiin. Skedingerin (2011) mukaan tämä uudempi tut- kimuskirjallisuus ei kuitenkaan ole vaikuttanut työllisyyttä ja työttömyyttä koskeviin tuloksiin systemaattisella tavalla.
Empiirinen tutkimuskirjallisuus pysyvissä työsuhteissa olevien työntekijöiden työsuhde- turvasta on siis vahvistanut teorian mukaiset tulemat: tiukempi työsuhdeturva vähentää työ- voiman vaihtuvuutta ja uudelleenallokointia, mutta vaikutus kokonaistason työllisyyteen ja työttömyyteen on epäselvä. Lisäksi on havaittu, että tiukempi työsuhdeturva voi vaikuttaa eri- tyisesti tiettyjen ryhmien (kuten nuoret ja maa- hanmuuttajat) työllisyystodennäköisyyksiin ja työllisenä olevien määräaikaisten työsuhteiden määrään (esimerkiksi Kahn 2007b).
Laaja kirjallisuuskatsaus aiempaan empii- riseen tutkimuskirjallisuuteen on Skedinger
12

























































































   10   11   12   13   14