Page 14 - 4 2018
P. 14

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
 Skedingerin (2011) mukaan peruste pienten yrityksen lievemmälle säätelylle voi olla se, jos ne ovat herkempiä työsuhdeturvan aiheuttamille kustannusten lisäykselle kuin suuret yritykset. Toisaalta perusteita sille, että pienempiä yrityk- siä ei kohdeltaisi eri tavoin, on se, että lievempi irtisanomissuoja voi vaikuttaa yritysten kasvu- halukkuuteen yli sen rajan, jonka jälkeen yritys joutuu tiukemman säätelyn piiriin tai jos pienten yritysten intressit muutoin otetaan huomioon oikeuskäytännössä (Skedinger 2011).
Eritasoinen työsuhdeturva voi vaikuttaa siis yritysten strategiseen käyttäytymiseen, mutta eritasoisella työsuhdeturvalla voi toisaalta olla vaikutuksia myös työntekijöiden valikoitumi- seen erikokoisiin yrityksiin muun muassa sen mukaan, kuinka paljon työntekijät arvostavat työpaikan vakautta (Schivardi ja Torrini 2008).
Empiirisessä tutkimuskirjallisuudessa on 2000-luvun alusta lähtien alettu tutkia myös työsuhdeturvan eritasoisuuden kausaalivaiku- tuksia mm. yritysten rekrytointeihin ja irtisa- nomisiin ja työllisyyden tasoon, yritysten kas- vuhalukkuuteen sekä pääomainvestointeihin. Olemassa oleva tutkimuskirjallisuus on tältä osin pitkälti keskittynyt tutkimaan reformien vaiku- tuksia niissä maissa, joissa työsuhdeturvaan on tehty pieniä yrityksiä koskevia muutoksia, mutta suurempien yritysten työsuhdeturva on jätetty ennalleen.
Italiassa tehtiin vuonna 1990 työsuhdetur- valainsäädäntöön reformi, jossa alle 15 hengen yritysten kustannuksia (korvauksia) laittomasta irtisanomisesta nostettiin, mutta tätä suurem- mille yrityksille lainsäädäntö säilyi ennallaan. Sekä Kugler ja Pica (2008) että Garibaldi et al. (2003) tutkimusten mukaan alle 15 hengen yri- tyksissä sekä rekrytoinnit että irtisanomiset vähenivät reformin jälkeen verrattuna suurem- piin yrityksiin, mutta uudistuksella ei ollut net- tovaikutusta työllisyyden määrään. Schivardi ja Torrini (2008) tutkii Italiassa yli 15 hengen yrityksiä koskevan tiukemman työsuhdeturvan vaikutusta juuri tätä pienempien yritysten kasvu- halukkuuteen. Tulosten mukaan yritysten henki-
löstön määrän kasvu pienenee, kun se on lähellä kynnystä, jonka jälkeen se joutuisi tiukemman työsuhdeturvan piiriin. Tutkimus myös havait- see, että yritykset, jotka ovat juuri kynnyskokoa suurempia hyödyntävät määräaikaisia työsuh- teita enemmän kuin juuri kynnyksen alapuolella olevat yritykset. Cingano et al. (2016) tutki samai- sen reformin vaikutusta muun muassa pääoman käyttöön yrityksissä. Tutkimus havaitsee, että irtisanomiskustannusten nousu pienissä yrityk- sissä nosti pienten yritysten pääoman määrää suhteessa työvoimaan sekä lisäsi kauan yrityk- sessä olleiden osuutta työvoimasta.
Boerin ja Jimenon (2005) tutkimus koskien Espanjaa ja Italiaa myös osoittaa, että pienissä yrityksissä, joissa on löyhempi irtisanomis- suoja, työntekijöiden irtisanomistodennäköi- syys on suurempi kuin suuremmissa yrityksissä. Yritysten kasvuun kynnyksellä ei ollut vaikutusta.
Ruotsissa helpotettiin irtisanomissuojan niin sanottua senioriteettisääntöä (”last in first out”) vuonna 2001 pienten, alle 11 henkeä työllistävien yritysten osalta siten, että säännöstä voitiin poi- keta kahden henkilön osalta tuotannollisista ja taloudellisista syistä tapahtuvien irtisanomisten yhteydessä. Von Belowin ja Skogman Thoursien (2010) tutkimuksen mukaan helpotus lisäsi sekä pienten yritysten rekrytointeja että irtisanomi- sia yhtäläisesti verrattuna suurempiin yrityksiin. Tästä johtuen uudistuksella ei ollut vaikutusta yritysten työllisyyden tasoon. Tutkimus ei myös- kään havainnut uudistuksella olevan vaikutuk- sia yritysten markkinoille tulemiseen tai sieltä poistumiseen.
Bornhäll et al. (2017) ruotsalaista yritystason aineistoa hyödyntävä tutkimus selvitti saman irtisanomissuojan pieniä yrityksiä koskevan senioriteettisäännön heikennyksen vaikutuksia yritysten kasvuhalukkuuteen. Tutkimus havaitsi, että 5-9-hengen yrityksissä työllisyys kasvoi kontrolliryhmään verrattuna, mutta 10 hengen yrityksissä eli juuri alle kynnyksen alla olevissa työllisyys pysyi ennallaan.
Portugalissa alennettiin henkilöperusteisen irtisanomisen kustannuksia vuonna 1989 alle
14























































































   12   13   14   15   16