Page 13 - 4 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
Artikkeleita
(2011) (ks. myös Boeri ja Van Ours 2008, Cahuc ja Koeniger 2007 ja Böckerman et al. 2017 kat- saukset). Skedinger (2011) käy läpi sekä varhai- sempia, koko talouden tason aineistoilla teh- tyjä useita maita koskevia tutkimuksia, joissa työsuhdeturvan työllisyysvaikutuksia on tut- kittu hyödyntäen eroja maiden työsuhdeturvan tasossa että myös uudempia, yksittäisiä maita koskevia mikroaineistoilla (yritys- ja yksilötason aineistoilla) tehtyjä tutkimuksia, joissa on hyö- dynnetty työsuhdeturvan työllisyysvaikutusten tutkimisessa maan sisäistä vaihtelua työsuhde- turvalainsäädännössä.
Henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamisen vaikutuksista
Pysyviä työsuhteita koskevien irtisanomis- kustannusten alentamisella on myös teorian mukaan epäselvä vaikutus työllisyyteen ja pysy- vissä työsuhteissa työskentelevien määrään. Yhtäältä tällaiset reformit alentavat pysyvän työsuhteen tarjoamisen kustannuksia. Toisaalta ne tekevät helpommaksi irtisanoa työtekijöitä vakituisista työsuhteista alentaen työllisyyttä ja pysyvissä työsuhteissa työskentelevien mää- rää. (Bertola 1999; Garibaldi and Violante 2005).
Seuraavassa käydään tarkemmin läpi empii- ristä tutkimuskirjallisuutta, joka on analysoi- nut pysyvissä työsuhteissa olevien irtisanomi- sen helpottamista. Reformien työllisyysvaiku- tuksia on enenevästi tutkittu mikroaineistoilla (yritys- ja yksilötason aineistoilla) hyödyntäen vaikutusten tutkimisessa sitä, että reformeja on kohdistettu maan sisällä tietyille työntekijäryh- mille ja yrityksille tai että uudistuksia tehtiin eri aikaan eri alueilla. Näin on saatu luotua kvasiko- keellisia asetelmia ja on pystytty luotettavammin arvioimaan uudistusten kausaalisia vaikutuksia.
Kahn (2007a & 2010) tutkimuksessa analy- soidaan pysyvissä työsuhteissa olevien työnte- kijöiden irtisanomisen helpottamisen vaikutuk- sia yhdeksässä Euroopan maassa hyödyntäen Eurooppalaisen elinolotutkimuksen (European Community Household Panel, ECHP) yksilö- tason paneeliaineistoa vuosilta 1996–2001.
Tulosten mukaan pysyvien työsuhteiden työ- suhdeturvareformeilla on keskimäärin pieniä ja tilastollisesti ei-merkitseviä vaikutuksia työl- lisyyteen ja pysyvissä työsuhteissa olevien mää- rään, kun maakohtaiset trendit huomioitiin esti- moinneissa. Maakohtaisten analyysien mukaan pysyvissä työsuhteissa olevien irtisanomisen helpottaminen näyttäisi useammin vähentävän kokonaistyöllisyyttä ja pysyvissä työsuhteissa olevien määrää.
Yksittäisiä maita koskevia tutkimuksia on mm. Kugler et al. (2003), joka tutki Espanjassa vuonna 1997 tehdyn reformin työllisyysvaiku- tuksia. Reformissa työnantajan sosiaaliturva- maksuja ja irtisanomisen kustannuksia alennet- tiin vain tietyille ryhmille kuten alle 30-vuoti- aille ja yli 45-vuotiaille työntekijöille. Tulosten mukaan reformin seurauksena pysyvän työn todennäköisyys nousi alle 30-vuotiailla verrat- tuna 30–45-vuotiaisiin, eikä vaikuttanut tämän ryhmän irtisanomisiin. Sen sijaan yli 45-vuoti- aille miehille reformi lisäsi sekä rekrytointeja, mutta myös irtisanomisia.
Behaghel et al. (2008) tutki Ranskassa tehtyä reformia, joka poisti yrityksiltä veron, jota yri- tysten pitää maksaa irtisanoessaan 50-vuotiaita tai sitä vanhempia työntekijöitä. Tämä vapau- tus koski sellaisia työntekijöitä, jotka olivat 50-vuotiaita tai sitä vanhempia silloin, kun hei- dät palkattiin yritykseen. Tutkimus havaitsi, että 50+-vuotiaiden palkkaaminen lisääntyi reformin seurauksena.
Erikokoisten yritysten eritasoisen työsuhdeturvan vaikutuksista
Työsuhdeturvassa voi esiintyä eroja myös yri- tysten koon mukaan. Jos työsuhdeturva on eri- tasoinen, on se tyypillisesti vähemmän tiukka pienissä yrityksissä, joskin maiden välillä löy- tyy myös eroja siinä, mihin yrityskokoon raja on vedetty ja koskeeko erilainen kohtelu esimer- kiksi yksilöllistä vai kollektiivista irtisanomista. Venn (2009) käy läpi pienten yritysten erilaista kohtelua irtisanomislainsäädännössä 19 OECD - maassa.
13