Page 15 - 4 2018

Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
Artikkeleita
20 hengen yrityksissä. Martins (2009) analysoi reformin vaikutuksia sekä työpaikka- että työn- tekijävirtoihin, muttei havainnut merkitseviä vaikutuksia. Vertailuryhmänä alle 20 hengen yri- tyksille olivat 21-30 henkeä työllistävät yritykset. Martinsin mukaan tulosta voi selittää uudistuk- seen sisältyvä kannustin pienille yrityksille olla kasvamatta kynnysarvoa (20 henkeä) suurem- maksi.
Saksassa on tehty useita työsuhdeturvare- formeja liittyen pienempiä yrityksiä koskevaan erilaiseen työsuhdeturvasäätelyyn. Saksassa irtisanomislainsäädäntö on eurooppalaisittain tiukka. Irtisanomisperusteita on kolmenlaisia: 1) työntekijän suoriutumiseen ja käytökseen perustuvat syyt, 2) henkilökohtaiseen kyvyk- kyyteen liittyvät syyt (pääosin terveys) ja 3) tuotannolliset syyt. Työntekijä voi viedä irtisa- nomisen oikeuteen, jos pitää sitä perusteetto- mana. Pienet yritykset eivät ole irtisanomislain- säädännön piirissä. Irtisanomislainsäädännön piirissä olevien yritysten kokoraja on vaihdel- lut Saksassa yli ajan. Ennen vuoden 1996 loka- kuuta raja oli viisi henkeä, lokakuussa 1996 se laajennettiin koskemaan enintään 10 hengen yrityksiä, mutta vuoden 1999 alusta palattiin viiden hengen rajaan. Vuoden 2004 alusta raja nostettiin jälleen koskemaan enintään 10 hen- gen yrityksiä. Bauer et al. (2007) tutkii laajaa yhdistettyä työntekijä-yritysaineistoa käyttäen näiden lakimuutosten (pl. 2004 muutos) vaiku- tuksia työntekijävirtoihin pienissä yrityksissä. Tutkimus ei havaitse, että muutoksilla olisi ollut tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia työnte- kijöiden vaihtuvuuteen. Toisaalta Boockmann ym. (2008) esittävät, että Bauer ym. (2007) saavat harhaisia tuloksia johtuen siitä, että he eivät huomioi lainsäädäntömuutokseen liittyvää kuuden kuukauden siirtymäaikaa. Verick (2004) tulokset osoittavat työllisyyden kasvun pysäh- tymistä pienissä yrityksissä, jotka jäivät juuri sen kynnyksen alle, jota suuremmilla yrityk- sillä irtisanomissuoja kiristyi Saksassa vuonna 1999. Bauernschuster (2013) tutki vuoden 2004 reformin vaikutuksia pienten yritysten rekry-
tointeihin ja havaitsi, että reformin vaikutus rekrytointiasteeseen oli 1,3 % vuonna 2004 ja 2 % vuonna 2005. Tutkimuksessa ei käsitellä irtisanomisastetta, joten reformin vaikutuksia nettotyöllisyyteen ei tämän tutkimuksen perus- teella voida arvioida.
Edellä käyty tutkimuskirjallisuus osoittaa, että pienten yritysten työsuhdeturvan helpot- tamisella on havaittu olevan vaikutuksia yri- tysten rekrytointien ja irtisanomisten lisään- tymiseen, mutta ei nettovaikutusta työllisyyden määrään. Joissakin maissa sitä vastoin helpot- tamisella ei ole havaittu olevan merkitseviä vai- kutuksia pienten yritysten työntekijävirtoihin. Tutkimusten mukaan pienten yritysten suu- rempia yrityksiä löyhempi irtisanomissuoja voi rajoittaa pienten yritysten kasvuhalukkuutta yli sen rajan, jossa ne joutuvat tiukemman sääte- lyn piiriin, vaikka kaikkien tutkimusten mukaan näin ei ole.
Tulosten tulkinnassa on myös huomattava, että monissa tutkimuksissa on vaikea erotella, onko tutkittava lakimuutos kohdistunut erityi- sesti henkilöperusteiseen irtisanomiseen.
Työsuhdeturvan vaikutuksesta palkkoihin
Irtisanomissuojan vaikutus palkkoihin on teo- reettisesti epäselvä (Leonardi ja Pica, 2013). Palkkavaikutus riippuu työntekijöiden neu- votteluvoimasta työnantajaan nähden, ja tämä puolestaan riippuu siitä, onko kyseessä uusi vai jo työnantajan palveluksessa oleva työntekijä, työntekijän muista henkilökohtaisista ominai- suuksista sekä yleisestä työmarkkinatilanteesta. Jos työntekijöiden neuvotteluvoima on hyvin vähäinen, saattaa irtisanomissuojan kiristämi- nen laskea alkupalkkoja. Toisaalta, jos työnte- kijöiden neuvotteluvoima on korkeampi, saattaa palkkavaikutus olla hyvin lähellä nollaa. On myös mahdollista, että irtisanomissuojan heikentä- minen nostaa työnantajan neuvotteluvoimaa, mikä johtaisi palkkojen laskuun. Empiiristen tut- kimusten tulokset ovat yhtä monipuolisia kuin teoreettiset tulokset.
15