Page 16 - 4 2018

Artikkeleita
Työpoliittinen aikakauskirja 4/2018
Leonardi ja Pica (2013) tutkivat edellä mai- nittua Italian tapausta, jossa pienten yritysten irtisanomissuojaa kiristettiin. Alun perin alle 15 hengen yrityksissä irtisanomissuojalainsää- däntö ei pätenyt, kun taas yli 15 hengen yrityk- sissä suoja oli hyvin kireä. Reformissa alle 15 hengen yritysten irtisanomissuojaa kiristettiin olennaisesti, kun taas yli 15 hengen yrityksissä irtisanomissuoja pysyi ennallaan. Leonardi ja Pica (2013) havaitsevat, että irtisanomissuojan kiristäminen laski palkkoja keskimäärin hie- man. Vaikutus näkyi erityisesti henkilöillä, jotka aloittivat uuden työsuhteen reformin jälkeen. Vaikutukset olivat myös suurempia ryhmillä, joiden neuvotteluvoima on heikompi, kuten nuorilla teollisuustyöntekijöillä, matalapalk- katyöntekijöillä, sekä korkean työttömyyden alueilla asuvilla. Cervini-Plá ym. (2014) tutkivat Espanjassa toteutettua reformia, joka muiden muutosten ohessa laski irtisanomiskustannuk- sia. Heidän tulokset osoittavat, että tämä reformi johti palkkojen nousuun.
Irtisanomissuojan vaikutuksista palkkoi- hin on myös toisenlaisia tuloksia. Van der Wiel (2010) tutkii irtisanomisajan pidennystä Alankomaissa ja havaitsee, että irtisanomisajan pidentäminen nosti palkkoja. Portugalia koskeva tutkimus päätyy samankaltaiseen tulokseen: irtisanomissuojan heikentäminen laski yritys- ten keskipalkkoja (Martins, 2009). Autor ym. (2006) tutkivat irtisanomissuojan kiristämistä Yhdysvalloissa eivätkä he havaitse tilastollisesti merkitseviä vaikutuksia palkkoihin.
Työsuhdeturvan vaikutuksesta tuottavuuteen
Taloustieteen teorian mukaan työsuhdeturvan vaikutus myös työn tuottavuuteen on epäselvä, koska työsuhdeturvalla voi olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia työn tuottavuuteen useiden eri mekanismien kautta (Kemper 2017). Työsuhdeturvalla voi olla positiivisia vaikutuksia työn tuottavuuteen seuraavista tekijöistä johtuen: (i) parempi työsuhdeturva lisää pidempikestoisia työsuhteita ja kannustaa yrityksiä panostamaan
enemmän työntekijöidensä kouluttamiseen, mikä lisää inhimillistä pääomaa ja työn tuottavuutta (Koeniger 2005); (ii) samoin parempi työsuhde- turva kannustaa myös työntekijöitä panostamaan yrityskohtaisen inhimillisen pääoman lisäämi- seen, mikä myös lisää työn tuottavuutta (Belot et al. 2007); (iii) jos työsuhdeturva lisää investoin- teja fyysiseen pääomaan, tämä voi lisätä työn tuot- tavuutta, jos fyysinen pääoma ja työntekijöiden taidot ovat komplementteja keskenään; (iv) jos työsuhdeturva saa yritykset valikoimaan työnte- kijänsä tarkemmin, tämä työntekijöiden laadun parantuminen voi johtaa työn tuottavuuden para- nemiseen (Lagos 2006; Belot et al. 2007; Cingano et al. 2016) ja (v) jos tiukempi työsuhdeturva ajaa tehottomat yritykset pois markkinoilta (Autor et al. 2007; Cingano et al. 2016).
Työsuhdeturvalla voi olla negatiivisia vaiku- tuksia työn tuottavuuteen johtuen seuraavista syistä: (i) jos työsuhdeturva vähentää inves- tointeja fyysiseen pääomaan, tämä voi vähentää työn tuottavuutta; (ii) työsuhdeturva voi saada yritykset pitämään palkkalistoilla tuottamatto- mia työntekijöitä, mikä voi alentaa työn tuotta- vuutta (Autor et al. 2007) ja (iii) jos työsuhdeturva vähäisemmän irtisanomisriskin kautta vaikuttaa työntekijöiden työpanokseen tai poissaoloihin, voi tämä vähentää työn tuottavuutta (Ichino and Riphahn 2005; Skedinger 2010). Tiukalla työ- suhdeturvalla voi olla negatiivisia vaikutuksia myös aggregaattitason tuottavuuteen siinä mää- rin, kun se vähentää työntekijöiden liikkuvuutta matalan ja korkean tuottavuuden yritysten välillä (Holmlund 2014).
Työsuhdeturvan vaikutuksia tuottavuuteen on tutkimuskirjallisuudessa tutkittu vielä melko vähän ja usein nämä tutkimukset ovat aggregaat- tiaineistoja hyödyntäviä maavertailuja (Bassanini et al. 2009). Maiden välisiin vertailuihin liittyy useita ongelmia kuten lainsäädännön vertail- tavuuden vaikeus maiden välillä (OECD 2004; Bjuggren 2018) sekä se, että maiden välisillä aineistoilla on hyvin vaikea arvioida työsuhde- turvan ja erilaisten tulemien välistä syy-seuraus- suhdetta (Cahuc ym. 2015).
16